Olen Porvoosta kotoisin ja parinkymmenen Helsingin vuoden jälkeen asun täällä taas. ”Porvoon maalauksilla” halusin tutustua uudestaan vanhaan kotikaupunkiini ja siinä sivussa oppia maalaamaan vesiväreillä.

Mielessäni oli paljon henkilökohtaisiin muistoihin liittyviä aiheita maalauksille; että juuri tältä Porvoo näyttää tai näin se on muuttunut, mutta nämä ajatukset vaihtuivat jatkuvasti. Maalaan havainnosta eli paikan päällä kohdetta katsellen, työhuoneella vain ehkä hieman muistinvaraisesti viimeistellen. Hyvän työskentelypaikan löytäminen kaupungin keskeltä vaikutti aiheisiin, mutta vielä enemmän tarvittava innostus. Kadulla kököttäminen on välillä tiukkaa puuhaa ja silloin pitää oikeasti haluta maalata se taulu, eikä vain seurata jotain hyvältä tuntunutta suunnitelmaa. Vesiväreihin perehtyminen vaikutti myös aiheisiin; syksyllä saattoi kyllästyä ruskeisiin lehtiin tai talvella pakkastaivaisiin. Nykyaikaiset, vähän tylsän näköiset autot ovat taas aina hauskoja aiheita: ne ovat niin arkisia, kiiltäviä ja rapaisia. Niiden saippuapalamaisia muotoja on hauska pensselillä pyöritellä. Kaunista Vanhaa Porvoota on muilla maalauksilla ja kameroilla kuvattu niin paljon, että se jäi aiheena lopulta suunniteltua vähäisemmäksi.

Maisemamaalaamisella vesiväreillä on pitkät perinteet, mutta koen tekemiseni ihan tämän päivän taiteena; sellaisena omasta kokemuksesta kumpuavana oman ympäristön tarkasteluna. Koska minulla ei ole paljoa maisemamaalarin koulutusta ja taitoja, niin en pelännyt jämähtäväni mihinkään akateemiseen sipsutteluun. Tässä auttaa myös, kun yrittää maalata tarpeeksi hankalia asioita. Yrittää maalata kaupunkikuvaan niitä ohi suhahtavia ihmisiä ja autoja, jotka sinne ehdottomasti kuuluvat. Yrittää olla viimeistelemättä niitä enempää kuin mitä oikeasti muistaa. Kun vesivärikerrosten suunnittelu alkoi käymään liian järjestelmälliseksi oli hyvä, että tuli talvi ja kurjat kelit. Tällöin pystyi maalaamaan vain tosi nopeita maalauksia, joissa vesiväriä oli hankala kontrolloida. Värit jäätyivät ja sulivat ja lunta tuprutti paperin päälle ja maalarin näpeille ja lumiaurat muokkasivat maisemaa. Kevään myötä oli ihanaa kun pääsi taas mukavammissa olosuhteissa keskittymään hitaampiin maalauksiin. Tällainen intervalli-harjoittelu tekee hyvää aloittelevalle maalarille ja antaa samalla eläväisemmän ja moniulotteisemman kuvan maalauksien aiheena olevasta Porvoosta.

Ajattelen, että maalaamisessani on kyse näkyvän maailman rakastamisesta ja paras palkinto odotti aina työpäivän päätteeksi. Kun on aikansa keskittyneesti ponnistellut ja tarkentanut katsettaan johonkin visuaaliseen ilmiöön, että saisi työstettyä paperille jotakin sitä muistuttavaa – niin sen jälkeen on vain loputtoman hienoa katsoa ympärilleen. Ympäröivä maisema taloineen, puineen, väreineen, tekstuureineen – kaikki näyttää niin uskomattoman tarkalta, vivahteikkaalta, rytmikkäältä ja rikkaalta.

Kiitokset Koneen Säätiölle näyttelyn tukemisesta.

Porvoossa, huhtikuussa 2022
Kalle Turakka Purhonen

Galleria Vanha kappalaisentalo, Välikatu 13, Porvoo.
Avoinna 29.4.-22.5.2022, ti-su klo 10-16.
Vapaa pääsy.