Keisarin kunniaportti

Keisaria varten pystytettiin kunniaportti Pappilantullin ulkopuolelle Loviisaan vievän maantien varteen. Ohjeet ja piirustukset saatiin ilmeisesti venäläisiltä, ja Sprengtporten valvoi työtä Pietarista käsin. Hän oli valtuuttanut kapteeni Drentelin rakennuttamaan portit sekä Loviisaan että Porvooseen. Aikaa portin teolle oli vain kolme viikkoa. Porvoossa työtä valvoivat ruukinpatruuna Johan Solitander ja raatimies Christian Keissner.

Portin perustuksena oli kivillä varustettuja arkkuja. Kahdeksan pilarin kannattelema rakennelma oli peitetty karkealla keltaiseksi maalatulla palttinakankaalla. Sen kaupungin puolelle oli maalattu maisema-aihe ja yläpuolelle kaksi enkeliä, jotka kannattelivat seppelettä.

Porttiin oli kirjoitettu ruotsiksi ja venäjäksi omistuskirjoitukset keisarille. Kaupungin puolella luki: ”Aleksanteri I:lle, Valistuksen, Lakien, Suomen Suojelijalle”. Vastakkaisella puolella oli: ”Aleksanteri I:lle, kaikkein armollisimmalle lakien ja valistuksen suojelijalle”.

Kunniaportin huipun muodosti puulautojen päälle maalattu medaljonki, jossa oli iso A-kirjain. Medaljongin lännen puoleisiin nurkkiin oli kuvattu Oikeuden jumalatar ja itäisiin kulmiin Herkules leijonannahkoineen ja nuijineen.

Kaksipäinen kotka koki kovia

Porttiin kuului myös aluksi Venäjän kaksipäinen kotka, mutta kymnaasilaiset (lukiolaiset) kävivät varastamassa sen. Kerrotaan, että joukossa oli myös A. I. Arwidsson, joka myöhemmin tunnettiin suomalaisuusmiehenä. Toisen tarinan mukaan kotka jouduttiin poistamaan, koska se oli tahrittu.
Rakennelma voitiin valaista sisältäpäin lasilyhtyihin laitetuilla kynttilöillä. Ne tosin aiheuttivat tulipalovaaran poksahdellessaan rikki maaliskuun pakkasessa.

Portin oikealla sivulla oli ovi, josta pääsi rakennelman sisälle ja portaita pitkin portin huipulle saakka. Kunniaportti sai olla paikoillaan aina toukokuuhun 1810 asti, jolloin se purettiin.