Akvarellissa minulle – aiheesta riippumatta – on tärkeää valon ja varjon vaihtelut, jotka tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia. Sama aihe on eri valaistuksessa ja vuorokaudenaikana tunnelmaltaan aivan erilainen.

Tämä selittää osaltaan sen, että Vellonen työskentelee usein sarjallisesti. Hän maalaa samaa aihetta etsien siitä eri tulkintoja, kunnes jossain vaiheessa huomaa aiheen loppuun käsitellyksi.

Värien ohuet kerrostumat paperilla eivät ole vain jälkiä taiteilijan työskentelystä, eivätkä pelkästään merkkejä hänen intentioistaan, sillä akvarellitekniikkaan liittyy aina epävarmuustekijöitä; kokeneinkaan maalari ei voi tarkasti tietää, miltä lopputulos kuivuttuaan näyttää. Tähän pieneen sattumanvaraisuuteen liittyykin osa akvarellin lumoa.

Senja Vellosen uusin näyttely Galleria Vanhassa Kappalaisentalossa muodostuu eri kokonaisuuksista, joihin kuuluvat työt on maalattu vuosina 2019-2022. Pariisissa maalatut yölliset sillat ja sisäinteriöörit muistuttavat meitä siitä, että hiljaisuuden voi kohdata kaupungissakin. Samaa tsehovilaista tunnelmaa henkivät myös vanhasta puuhuvilasta syysiltoina maalatut akvarellit. Vuosisadan paikallaan seissyt talo saa katsojan pohtimaan sen historiaa, siinä asuneita ihmisiä ja heidän elämäänsä. Purkamistaan odottava huvila toimii myös melankolisena dokumenttina menneestä, kiireettömämmästä maailmasta. Näihin teemoihin liittyvät myös esillä olevat kolme taiteilijakirjaa. Useista akvarelleista rakentuvat kirjat kertovat tarinan, mutta edellyttävät katsojalta aktiivista osallistumista: selailua ja ’lukemista’.

Lähes vastakkainen, värikäs ja iloinen tunnelma on huoneessa, jonka seinät Vellonen on täyttänyt Lallukan taiteilijatalon puutarhassa maalatuilla kukilla. Aamun valossa ikuistetuissa kukissa taiteilijan taidokas tekniikka pääsee oikeuksiinsa ja lopputuloksena on herkkiä pieniä akvarelleja.

Näyttelytilan isoimmassa huoneessa olevat päärynä- ja rypälemaalaukset sitoutuvat vahvasti asetelmamaalauksen klassiseen perinteeseen. Kahdessa toisiaan vasten nojaavassa mehukkaassa hedelmässä on samalla jotain herkullisen eroottistakin, joka muistuttaa meitä hetkeen tarttumisen ja siinä elämisen jalosta taidosta. Näin nämä maalaukset toimivat näyttelyssä siirtymänä hiljaisia huoneita ja värikkäitä kukkia kuvaavien töiden välillä.

Teksti: Timo Surojegin