Merialueen tila

Jokien tuoma ravinnekuormitus

Porvoon kaupungin merialueen pinta-ala on 1 475 neliökilometriä (km2). Sen tila on heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana ja nykyään siihen vaikuttaa erityisen voimakkaasti Mustijoen, Porvoonjoen ja Ilolanjoen  ravinne- ja kiintoainekuormitus.

Jokivesien samentava vaikutus ulottuu runsasvaluntaisina kausina kilometrien päähän jokisuistoista. Porvoonjoen ja Mustijoen kautta tulee vuosittain 95–98 prosenttia Porvoon läntiselle merialueelle kohdistuvasta ravinnekuormituksesta. Pääosa jokien kautta tulevasta kuormituksesta on peräisin maataloudessa, erityisesti peltoviljelyssä syntyvästä hajakuormituksesta.

Teollisuuden vaikutus

Porvoon läntistä merialuetta kuormittavat lisäksi Kilpilahden ja Tolkkisten teollisuusalueet, mikä ilmenee ravinnekuormituksen ohella kemiallisena kuormituksena (öljy, fenoli, klooratut hiilivedyt). Pääosa Porvoon yhdyskuntajätevesien aiheuttamasta kuormituksesta kohdistuu myös kaupungin läntiselle merialueelle.

Häiriötilanteessa saattaa teollisuuden jätevedenpuhdistamolta mereen pääsevä jätevesipäästö poiketa normaalitilanteesta suuresti. Puhdistamon toiminnan häiriintyessä voi elpyminen normaalitasolle viedä useita kuukausia, jolloin vesistöön johdettava kuormitus on pitkään koholla.

Päästöjen seurauksena Kilpilahden edustan merialueella on pohjasedimentissä paikoin huomattavan korkeita öljy-, dioksiini- ja furaanipitoisuuksia.

Yhdyskuntajätevedet ja Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo

Yhdyskuntajätevesien aiheuttamaa merialueen kuormitusta vähensi tuntuvasti Porvoon veden uuden jätevedenpuhdistamon käyttöönotto Hermanninsaaressa vuonna 2001. Vähentyneestä jätevesikuormituksesta huolimatta luokitellaan suuri osa Porvoon edustan merialueesta edelleen käyttökelpoisuudeltaan välttäväksi tai huonoksi.

Muutokset merialueen tilassa viime vuosikymmeninä

Merialueen vedenlaatu täyttää yleensä kesäaikana sosiaali- ja terveysministeriön uimavedelle asettamat hygieeniset laatuvaatimukset. Merialueen pohjaeläimistön tila on seurantutkimusten perusteella kuitenkin heikko ja lajisto paikoin jopa huomattavan niukkaa, mikä heijastaa vesialueen likaantumista.

Koko Itämeren ravinnetasapaino on muuttunut voimakkaasti 1970-luvun jälkeen. Seurauksena on ollut veden samentumista, voimakkaita kesäajan sinileväkukintoja ja syvänteiden hapettomuutta. Hapettomissa olosuhteissa pohjaan vajonneet ravinteet liukenevat uudelleen veteen ja aiheuttavat niin sanottua sisäistä kuormitusta.

Porvoon merialueella ei kalastusoloissa ole havaittu kuormituksesta johtuvia haitallisia muutoksia lukuun ottamatta verkkojen nopeaa likaantumista. Vesien samentuminen on hyödyttänyt arvokaloista kuhaa, jonka kanta on merialueella nykyään vahva. Sen sijaan taimenkannat ovat romahtaneet. Itämeren silakassa ja lohessa havaitut kohonneet dioksiinipitoisuudet eivät johdu ravinnekuormituksesta vaan teollisuuden ja jätteenpolton päästöistä.

Velvoitetarkkailut

Porvoon edustan merialueen tilaa seurataan vuosittain tehtävällä velvoitetarkkailulla, jonka merialueen suurimmat jätevesikuormittajat kustantavat. Merialueella sijaitsevien kaupungin hoitamien uimarantojen tilaa seurataan säännöllisesti kesäkaudella.