Outi Paappanen

Maailman tila huolestuttaa minua ja oma osuuteni siinä mietityttää.

Minua on pitkään kiinnostanut se, miten kulutan, liikun ja syön. Olen pikkuhiljaa siirtynyt kasvissyöjäksi ja tavoitteenani on vegaanius eettisistä, tuotannollisista ja terveydellisistä syistä.

Pyrin noudattamaan riittävyyden filosofiaa ja hankkimaan tavaroita käytettyinä ja järkiperustein, mutta sorrun silti heräteostoksiin.

Haluan tämän projektin avulla löytää omat sokeat pisteeni ja järkevöittää kulutustani. Olenko keskittynyt vain pieniin yksityiskohtiin, mikä on se isompi linja? Miten voisin pienentää jalanjälkeäni entisestään?

Minulla on aika helpot lähtökohdat, kun asun yksin kerrostalossa eikä minulle ole autoa, lapsia tai paljon tavaroita. Lentäminen on suurin paheeni. Matkustan mielelläni kerran pari vuodessa.

Minua kiinnostaa tässä projektissa uusien näkökulmien löytäminen ja se, miten voisin muuttaa ajatteluani. Haluan lisää oikeaa tietoa, silmien avautumista.

Olen mukana mielenkiinnolla.

Outi Paappanen


Kuka: Toimittaja Outi Paappanen
Missä: Näsi, noin 2 km Porvoon keskustasta
Koti: Kaksio 40 m² 60-luvulla rakennetussa kerrostalossa 


Outi Paappasen yhteenveto kokeilukuukaudesta

Tutustu Outi Paappasen hiili- ja materiaalijalanjälkimittaukseen ja tavoitteeseen 2030

Tutustu kestävien elämäntapojen kiihdyttämön loppuraporttiin

Koko kolmen kuukauden projekti on ollut mielenkiintoinen ja kohdallani melko vaivaton.

Kokeilujaksolla lähinnä petrasin niitä asioita, jotka jo tiesin kannattaviksi ja joita tein jo muutenkin. Olin tarkempi vegaaniruokavalion kanssa, käytin viikonloppuisin julkista liikennettä laina-auton sijaan, järjestin työpaikalleni muovi-, lasi- ja metallijätekeräyksen. Olen tarkkaillut sähkönkulutustani sekä kotini lämpötilaa, roudannut pusseja ja kangaskasseja mukana kauppareissuilla.

Kokeilujaksolla ei ollut juuri tarvetta hankinnoille, mutta sen jälkeen olen tehnyt muutaman kirppislöydön.

Koin, että yritysten tarjoamat tuotteet ja palvelut, kuten sähköpyörä, kaasuauto tai kauppakassipalvelu, olisivat lähinnä lisänneet kulutustani, joten en tarttunut niihin.

Kerrostaloasujana en voi vaikuttaa kotini lämmitysratkaisuun, mutta porvoolaisena kaukolämpöni ainakin tuotetaan lähellä, Tolkkisten hakevoimalassa.

Kuinka tästä eteenpäin?

Jatkossa voisin ajatella metsästäväni silloin tällöin ylijäämälounaita kännykkäapplikaation avulla. Kauppakassipalvelun sijaan otin tavaksi shoppailla silloin tällöin hävikkiruokaa edullisesti myyvässä suomalaisessa verkkokaupassa, joka toimittaa elintarvikkeet lähimpään postin noutopisteeseen.

Vähennän kahvinkulutustani ja hankin tarvitsemani tavarat mahdollisimman pitkälle käytettyinä. Seuraan kotini materiaalivirtoja vielä aiempaa tarkemmin ja vältän turhia kertakäyttömuovituotteita­ – tai ylipäätään kaikkia turhakkeita mainoslahjoista ja tarpeettomista pakkauksista lähtien.

Ristiriitaisia tunteita tuloksista

Tulokset ovat aiheuttaneet ristiriitaisia tunteita. Kulutuksen lähtötilanne perustui omiin arvioihin. Koin vaikeaksi arvioida luotettavasti omaa kulutustani vuoden ajalta, ilman tositteita. Lisäksi viikon tai kahden seurantajakso ei anna mielestäni todellista kuvaa esimerkiksi ruokavaliosta.

Arkikokemukseni ja tulokset eivät ihan täsmänneet. Kun vertasin omaa arkeani erään haastattelemani perheen arkeen, hämmästyin oman jalanjälkeni suuruutta. Mietin eikö autottomuudella, lihattomuudella ja vähäisemmillä lentokilometreillä saavutetakaan tämän parempia tuloksia? Olenko minäkin ”se, joka tuhoaa tämän maapallon”, vaikka olin kuvitellut jo ottaneeni askelia toivottuun suuntaan? Haluaisin yhä tietää, onko tämä totuus, onko oma-arvioinnissa tapahtunut virhe, millaisia oletuksia laskentamalli sisältää?

Veden kulutusta ei huomioitu kokeilussa lainkaan. Sekin olisi voinut olla oma osionsa.

Sinänsä kulutukseni oli alle suomalaisten keskitason, kuten kaikilla projektiin osallistuneilla. Pudotettavaa on silti edelleen paljon, mikäli hiilijalanjälki halutaan saada kutistettua yhteen tonniin vuodessa.