Pakkasen perhe ihastui Kyläkyytiin

Ennen Kyläkyytiä Pakkasen perheen arki-illat olivat tarkkaa aikatauluttamista. 

– Minuuttiaikataulua, yksi sinne ja toinen tänne, ja kellosta katsotaan, että nyt on kymmenen minuuttia aikaa juoda tämä kahvi tässä ja sitten pitää lähteä, perheen äiti, Tiina Pakkanen, kuvailee. 

Vanhemmat ajoivat lapsiaan harrastuksiin jopa kuutena arki-iltana ja harrastusajoista kertyi satoja kilometrejä viikoittain. 

– Ja näillä lapsilla on pitkiä harrastuksia, kolmekin tuntia joskus! Tiina sanoo. – Odottaminen oli meille vanhemmille sellaista kaupungilla notkuilua. 

– Yleensä siinä tuli käytyä kaupassa samalla, isä, Petri Pakkanen naurahtaa.  

Voimistelu-, paini- ja jenkkifutistreeneihin 

Pakkaset alkoivat heti ensimmäisestä viikosta lähtien käyttää Kyläkyytiä vähintään kerran viikossa. 

– Ei tätä aluksi uskonut, että voiko tämä olla tottakaan. Voiko meillä olla näin satumainen onni, että jotain tällaista ekstraa on, Petri muistelee. 

Iita, 11, käyttää Kyläkyytiä palatessaan voimistelutreeneistä Kerkkoon koululta. Ukko, 14, kulkee Kyläkyydillä jenkkifutistreeneihin Uusimaa Areenaan ja painitreeneihin Porvoon Weikkojen salille Näsiin.  

– Pääsemme ovelta ovelle ilman pysähdyksiä, Ukko selittää. 

– Ja hinta on ihan naurettava, se on tosi edullinen, Petri lisää. 

Kyläkyyti maksaa kolme euroa alle 10 kilometrin matkalta ja viisi euroa yli kymmeneltä kilometriltä. Yleensä Petri tilaa kyydin puhelimeen ladatulla sovelluksella ja lähettää lapsilleen kuvakaappauksen ruudusta, jossa näkyy, missä bussi kulkee.  

Kyläkyyti avaa maailmaa 

– Saapumisajat vähän vaihtelevat, mutta kuvan avulla lapset pystyvät arpomaan sen, milloin kannattaa lähteä postilaatikoille kyytiä vastaan, Petri kertoo. 

Pakkaset toivovat, että Kyläkyyti jatkuisi myös puoli vuotta kestävän kokeilun päätyttyä. Myös lapset ovat samaa mieltä. Ukon mielestä Kyläkyydillä on mukavampi liikkua kuin vanhempien kuljetuksella. Se antaa vapautta ja avaa maailmaa. 

– Kyläkyyti merkitsee jonkinlaista itsenäisyyttä lapsille. He eivät joudu olemaan aina äidin ja isän varassa, omat menot ovat omassa räpylässä, Tiina selittää. 

– Bussitkin kulkevat niin harvoin ja pysäkki on kolmen kilometrin kävelymatkan päässä, Ukko lisää.

Pakkaset toivovat, että yhä useammat kokeilisivat Kyläkyytiä. 

– Harmittaa hirveästi, jos Kyläkyyti lopetetaan. Sitten palaamme taas siihen, että notkumme kaupungilla. Mutta ymmärtäähän sen, että jos ihmiset eivät käytä tätä, miten sellaista palvelua voi pitää?

Tietoa Kyläkyydistä