Perhe Venäläinen

Osallistuimme tähän projektiin hetken mielijohteesta ja siksi, että olemme todella tavallinen, umpiporvoolainen uusioperhe. Ovi käy kuin saluunassa, siitä tulee ja menee yhteensä yhdeksän hengen sakki.

On mielenkiintoista nähdä, miten tällainen perhe saataisiin muuttumaan ja pienentämään hiilijalanjälkeään.

Uskoisin, että suurimpana haasteenamme tulee olemaan erilaisten motoristen ajoneuvojen käytön vähentäminen. Perheen pienimpiä täytyy kuskata treeneihin, ja mielestämme teemme jo kaiken mahdollisen, että välttäisimme ajoneuvojen turhan käytön. Linja-autoja tällä alueella kulkee yllättävän huonosti – siitä palautetta, ei tarvitsisi edes olla sellainen iso bussi, pienempikin riittäisi.

Tämän kokeilukuukauden jälkeen ehkä ostamme aiempaa vähemmän tavaroita ja mietimme tarkemmin, tarvitaanko sitä kaikkea oikeasti. Osalle tulee olemaan hankalaa myös ruokavalion muuttaminen. Esim. Pepsi Max on joillekin ongelma…

Olemme harkinneet aurinkoenergiaa ja miettineet, että voisimme kierrättää kaikki talousjätteemme biojätteenä. Jos tämä projekti saisi meidät sitten jollain lailla tekoihin sen miettimisen sijasta.

Irene Venäläinen


Ketkä: Irene töissä Nesteellä, Kari töissä Enstolla ja lapset Miki, 14, Pinja, 19, Eelis, 8, Tara, 8, Inka, 20, Miro, 18 ja Nico, 16
Missä: Hornhattula, noin 2 km Porvoon keskustasta
Koti: 2005 rakennettu omakotitalo, n. 160 m² 


Perhe Venäläisen yhteenveto kokeilukuukaudesta

Tutustu perhe Venäläisen hiili- ja materiaalijalanjälkimittaukseen ja tavoitteeseen 2030

Tutustu kestävien elämäntapojen kiihdyttämön loppuraporttiin

Meidän perheellemme kokeilukuukasi ei sisäänsä ollut ollenkaan hankala. Yllättävää oli mm. kokemuksemme lihan syömisen vähentämisestä – miten se ei ollutkaan meille paras vaihtoehto.

Pienensimme perheemme hiilijalanjälkeä laskemalla kotimme lämpötilaa parilla asteella, hankkimalla biojäteastian, kokeilemalla lajittelupistettä omassa pihassa, korvaamalla autoilua mm. sähköpyörällä ja vähentämällä lihan kulutusta. Lisäksi tuuletimme vaatteita sen sijaan, että heittäisimme ne heti kerran käyttämisen jälkeen pesuun.

Vaihdoimme myös ekologisimpaan mahdolliseen sähköön, mitä Porvoon Energia tarjoaa.

Lihan jättäminen ei kannattanutkaan!

Oli hauska huomata, että kodin lämpötilan lasku toi hyvät yöunet, kun ilma on viileämpi. Eikä ole hassumpaa pitää viileillä säillä villasukkia jalat paljaana kävelyn sijaan.

Sähköpyörillä on kiva viilettää, niillä pääsee kaupunkiin nopeammin kuin autolla. Lasten treenikuskailuja ja töihin matkustamista (jos vuoro on Kilpilahdessa 07–19) ei kyllä pysty tekemään ilman autokyytiä.

Lihan vähentäminen toi yllätyksenä sen, että ruokaa kuluikin enemmän, kun sen energiasisältö laski. Tätä kautta hiilijalanjälkemme ei lihan vähentämisen kautta pienentynytkään, vaikka niin oletettiin! Meidän juttumme onkin siis muuttaa vain osaa ruoka-aineista, mutta ei luopua lihasta. Koitamme siis vaihtaa naudanlihaa possuun, joka tuntuu meillä toimivan.

Sähköauto ja -pyörä pääsisivät ehdottomasti jatkoon, jos ne eivät olisi niin kalliita. Lämpötilan tiputtaminen, vaatteiden pesun harventaminen ja lajittelu jäävät osaksi arkeamme jatkossakin. Rakennamme pihallemme pohjat roskiksille tulevana kesänä. Sitten ei enää tarvitse raahailla muoviroskia räntäsateessa S-Marketille ja tunkea pienestä kolosta puristimeen.

Näitä kaivataan!

On jo olemassa ohjelmia, joilla voidaan mitata ruoan kaloreita. Niitä voitaisiin muokata sellaisiksi, että niillä voidaan mitata hiilijalanjälkeä.

Toivotaan kovasti, että lentoyhtiöt lisäisivät uusiutuvan polttoaineen käyttöä, jotta matkustaminen maille vierahille ei olisi niin suuri pahe.

Kuten Outi Paappanen kirjoitti Uusimaassa, olisi mielenkiintoista nähdä, millaista sen elämän pitäisi olla, jotta se täyttäisi hiilijalanjälkitavoitteen. Siis millaista se olisi Suomen olosuhteissa, joissa talo on lämmitettävä, töissä käytävä ja etäisyydet ovat mitä ovat.