Harri Monni
The Interval
17.10.—23.11.2025
“The interval undecidable spatial and temporal insinuates a delay in all spatial presence, a spatial extension of all temporal intensity; it is the site of their difference and their interchange, the movement or passage from one existence to another”.. Elisabeth Grosz
Taidemaalauksen praktiikan voisi ajatella Henri Bergsonin termin keston (durée) kautta. Kesto on virtuaalista yhdessäoloa. Mennyt on samanaikaisesti olemassa nykyisyyden kaikkien tasojen, jännitteiden, tiivistymien ja lientymisen kanssa. Tilan ominaisuudet ovat täten jatkuvassa muutosprosessissa ja tila seuraa ilmiöiden dynaamista liikettä ajassa.
Tilan arkkitehtuuri voi muodostua objektien ja ilmiöiden tilalliseksi tapahtuma- ympäristöksi, välitilaksi missä sisätila ja ulkotilan merkitys vaihtelee näkökulmasta riippuen. Ihmisen/katsojan ruumiillistuminen ja läsnäolo häilyvässä tilassa on simultaanisesti läsnä ja poissaoleva. Tilan arkkitehtuuri voi toimia olioiden ja ilmiöiden aktualisoitumisessa, eksistentiaalisena ja vitaalisena tapahtumakehyksenä, joka sisältää moninaisia diversiteettejä ja heijastumia. Maalauksen tila toimii kokemuksellisena rajapintana, näkymänä tai pintana, johon katsojan kokemus heijastuu ja samalla elävöittää teoksen luomalla uusia merkityksiä.
Arkkitehtuurin luoma tila, joka ei ole neutraali tila, on territoriaalinen poliittinen alue, minne kaikilla ei välttämättä ole pääsyä. Tilan ulkopuolelle suljetaan kaikki se mikä heikentää kontrollia, järjestystä ja tuotantoa: muunlajiset, syrjäytetyt, yhteisöön kuulumattomat kuin myös epäjärjestys, passiivisuus ja outous. Georges Bataille nimeää arkkitehtuurin muistomerkit ja monumentit länsimaisen totalitäärisen arkkitehtuurin vallan symboleiksi ja toteaa arkkitehtuurin suvereeniksi, byrokratian virkamiesten funktionaalisuutta ja tuottoa tavoittelevaksi kansalaisia kontrolloivaksi systeemiksi ja ehdottaa maalaustaiteen eläimellisen hirviömäisen toiseuden ylijäämäksi, joka voi haastaa ja vapauttaa arkkitehtuurin omista normeja rakentavista kahleistaan.
Tämä ylijäämä voi antaa tilaa anti autoritääriselle ja poissuljetuille. Se antaisi tilaa muunlajisille ja ei-toivotuille, sekä orgaanisille prosesseille, avaamalla tilan monimuotoisuudelle ja yhdenvertaisuudelle.
–
Harri Monni (s. 1965) on helsinkiläinen taidemaalari. Hän on opiskellut Tukholman Kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa (1997) sekä Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Monni on toiminut vuodesta 2011 maalaustaiteen lehtorina Kuvataideakatemiassa, toimii nyt myös maalauksen ja taidegrafiikan opintoalueen sekä piirustuksen ja havainnon vastuuopettajana. Hän on myös toiminut Tukholmassa taiteen lehtorina Konstfackin kuvataideopettajakoulutuksessa vuosina 2007–2011 sekä vierailevana opettajana Uumajan taidekorkeakoulussa ja Göteborgin Valand-akatemiassa.
Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä mm. Suomessa, Ruotsissa, Kroatiassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Monnin teoksia on useissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa, kuten Moderna Museetissa, Nationalmuseumissa, British Museumissa, Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolfin taidekokoelmassa ja Statens konstrådissa.
