Porvoon Taidehallin Kulmassa on esillä Kristiina Sarion tarinankerronnasta ammentava näyttely, jonka teokset on maalattu ikivanhalla munatemperatekniikalla.
Pojat, mikä meno -näyttelyn teemana on tarinankerronta ja se on kolmeosaisen näyttelysarjan toinen osa. Tarinan merkitys laajenee käsittämään lajimme luomaa retoriikkaa vallitsevasta todellisuudesta. Ihmisyyden myytti on kerrostettu merkityksillä, ja myytit ovat nivoutuneet tiiviiksi punokseksi historiankirjoituksen kanssa. Näkökulmat ovat olleet pitkälti maskuliinisia. Kerrontakulttuurissa on kyse myös vallankäytöstä, kun uskottavin versio todellisuudesta on valikoitunut, ja yhä valikoituu vataapitävän tai karismaattisimman kertojan perusteella. Mikä rooli vanhojen myyttien hierarkisilla määritelmillä on tänään, ja miten osallistumme kasvuympäristöämme määrittelevään narratiiviin?
Käsittelen myös ihmisen tarinaa lajien välisestä vallantunteesta ja muunlajisten itsekritiikittömästä luokittelusta hyödyllisiin, hyödyttömiin tai paheksuttaviin vieraslajisiin ja petoihin. Romanttiseen retoriikkaan vastaavaa tarinaa ympäristöstä, joka on säilyttämisen arvoisesta ja toisaalta sellaisesta, mitä voidaan surutta tuhota. Vain ihmisellä voi olla luontosuhde, koska olemme keksineet satuja luonnosta irtautumisesta. Muut lajit kasvikunnasta eläimiin ovat kantaneet voitonmarssimme painoa, hevonen kirjaimellisesti. Riemukulkueen helmoilla läikkyy tragedia, jonka kuvaileminen jatkuu kuvin, kun sanat loppuvat.
Maalausteni visuaalisena referenssinä on ollut mm. eurooppalainen tai länsimainen sankari- ja ritarieetos ja niihin liittyvä kuvitusperinne. Tärkeimmässä roolissa on muistinvarainen lähdeaineisto, joka saa tukea valo- ja lehtikuvista. Samoin kuin näyttelyni teema, joka kurottaa nykyhetkestä menneisyyden narratiiveihin, maalausteni tekniikka munatempera kertoo vuosituhansien maalausperinteen jatkumosta. Valmistan kaikki maaliaineet itse pohjan liitumaalista temperaan, jonka valmistan väripigmentistä, keltuaisesta sekä muista sideaineista, kuten valkoviini tai dammarhartsi. Maalausprosessi on työläs ja aikaavievä, ja näen sillä erityistä merkitystä kuvatulvan aikakaudella. Minulle maalaaminen on tallentamista, muistamista ja ajattelua.
Pojat, mikä meno on toinen osa näyttelyiden sarjaa, joilla on kaikilla sama kerrontaperinteeseen liittyvä kattoteema. Sarjan ensimmäinen osa Tytöt ja kepit nähtiin keväällä 2025 Espoossa Galleria Aarnissa. Sarjan viimeinen osa nähdään elokuussa 2026 Galleria Katariinassa Helsingissä.
Näyttelyä on tukenut Taike.
