Siirry sisältöön

Sasha Huber & Petri Saarikko: Poissaolo

  • 11.05.2024
  • 11:00 - 16:00

Porvoon Taidehalli
Sasha Huber & Petri Saarikko
Poissaolo | Absence

Olevaa on tapana vaalia sellaisena, kun se on aistein koettu ja joksikin määritelty. Toiseuden luonteeseen sisältyy mahdollisuus muovata olevaa.

Näyttelyssä on esillä kahden taitelijan teoksia: Petri Saarikon maalauksia ja Sasha Huberin veistoksia.

Mielenkartta | Mindmap

Mielenkartoiksi nimetyt, käsinkosketuksin luodut maalaukset esittävät valon ja värin olemusta. Teosten värien sävyt voivat vaihdella vastavuoroisesti päivänvalon ja pimeyden välillä.

Petri Saarikon maalaamat karheat, valoa keräävät pigmenttivärikentät, muuntuvat pimeydessä hehkuviksi valokentiksi. Maalauspintojen valaistuessa pimeydessä, niiden pintaan muodostuu hohtavia, hitaasti muuntuvia, katoavia sävyjä. Näkyvä päivänvalo palauttaa teokset maalaukselle tavanomaisesti tulkittuun tilaan. Samanaikaisesti maalauksiin latautuu uudelleen näkyvää päivänvaloa, joka hohtaa jälleen pimeyden vallitessa.

“Minulle havaittu on suurelta osin käsinkosketeltavaa näkyvää läsnäoloa. Itseäni kiehtoo kuitenkin se, mitä väreissä ja katsojassa tapahtuu konkreettisesti aistien, vaikkapa nähdyn tuolla puolen. Luminessi avaa minulle toimijuuden sisäisen pimeyden kuvaamiseen. Työskentelyni elävä abstrakti luonne vapauttaa minut etsimään havaintojen moninaisuutta.

Maalaus on minulle alkuportti toiseuden kokemiseen. Näkyvän valon ylivallan sijaan, haluan korostaa työlläni pimeydestä kumpuavaa vaiettua toiseutta. Valon heijastava ja toisaalta pimeyden valoa itseensä imevä olemus täydentävät toinen toistaan.

Valon ja pimeyden vastakkaisiksi tulkittu kaksinainen luonne saa tapahtua teoksissani yhdellä kertaa, samassa tai rinnakkaisessa ajassa ja paikassa. Kahden vastakkaiseksi koetun voiman erottaminen toisistaan on minulle tulkinnallinen illuusio; se, mitä en näe, saattaakin olla läsnä, ja se, minkä näen ja koen, voi alati muuttaa merkitystään.”

Elämämänlanka | Thread

Elämänlanka on köynnösmäinen tilan halkaiseva sydänpuiden ytimiin ammuttu massiivipuinen veistos. Sasha Huberin luoman teoksen pintaan niitatun, lehtihopeoidun kuvion pinta heijastelee ympäröivää tilaa. Veistoksen jatkuva tasonomainen hyllymäinen rakenne on tukeaan antava, eräänlainen tyhjyyttä kannatteleva horisontti.

“Elämänlanka heijastelee läpi vuosikymmenten yksin ja toisten kanssa kuljettua taivalta. Teoksen massivipuinen, osista koostuva rakenne kannattelee itseään ja sen pinnasta heijastuvaa valoa. Se sai alkunsa määräajan /takarajan (eng. deadline) käsitteestä. Sanalla kuvattiin alunperin vankilan ympärille rakennettua vallihautaa, jonka ylittämisestä rankaistiin kuolemalla. Niiteillä työskentely merkitsee minulle usein vaiettujen tekojen synnyttämien haavojen tunnistamista ja niiden takaisin yhteenparsimista.”

Mitä näemme ja koemme on kaikki mitä on. Vai onko sittenkään?

Muita vastaavia tapahtumia