Siirry sisältöön

Taidenäyttely Olenko läsnä, olenko kotona?

Taidenäyttelyssä Olenko läsnä, olenko kotona? on esillä porvoolaisten Oili Haapavaaran  ja  Olli Jäppisen installaatioita ja helsinkiläisen Kerttu Kolarin kollaaseja.  Tekstimuotoista sisältöä näyttelyyn on tuottanut porvoolainen kaupunkitutkija Jani Vuolteenaho.  Näyttely on seitsemäs osanäyttely todellisuuksien moneus -projektista ja se käsittelee kodin todellisuutta läsnäolon näkökulmasta.

Oili Haapavaara on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa vuosina 84-86 teatteripuvustusta ja lavastusta. Hän on syntynyt vuonna 1943 ja lähestyy näyttelyn teemaa olenko läsnä – olenko kotona lapsuuden kodin muistojen näkökulmasta.  Toisena näkökulmana samaan teemaan hänellä on vankila kotina, tähän näkökulmaan Oili Haapavaara on saanut tuntumaa ammatillisista yhteyksistään vankilamaailmaan.  Haapavaara tarkastelee näyttelyssä nukkekodin esineitten avulla oman elämänsä varhaisinta kotia, sekä ulkoista että sisäistettyä tunnelmaa lapsuuden kodista.  Vankila kotina toimii näyttelyssä vastaparina nukkekodin harmoniselle maailmalle.  Haapavaaran näyttelyyn tuomat esineet sijoittuvat osaksi kaupunkimiljööinstallaatiota, jonka pienoistalot ovat Olli Jäppisen käsialaa.

Olli Jäppinen, joka haluaa nimetä itsensä savenvalajaksi, on toiminut perhepsykoterapeuttina ja opiskellut ammattinsa ohella kuvanveistoa Porvoon kansalaisopistossa ja hankkinut myös artesaanikoulutuksen.  Hän on rakentanut näyttelyyn puumuotoisen installaation,  joka muodostuu OSB -levystä ja keramiikkataloista.  Talot on poltettu erilaisilla rakumenetelmillä.   Puun rakentamisessa Jäppisellä on ollut mielessä keskiaikaiset elämänpuuhun liittyvät symbolit ja myös sukupuuhun liittyvä symboliikka. Kysymyksiä, joita hän on pohtinut näyttelyn työstämisessä ovat olleet: Millaisen opin läsnäolosta hän sai kasvuperheeltä?  Millainen on oma tyyli tai tapa olla läheisessä vuorovaikutuksessa? Millaisen läsnäolon hän tunnistaa ja hyväksyy? Mistä korjausta vaativista asioista hän kokee olevansa ajoittain tietoinen, mutta ei ole lähtenyt niitä korjaamaan?  Nousevatko ratkaisemattomat asiat kerta toisensa jälkeen esille? Mitä hän on saanut ja mistä hän on jäänyt vaille?  Näyttelyn työstövaiheessa Jäppisellä alkoivat elää myös sukupuu- ja sukuverkostoteemat.  Pienet talot voisivat olla merkkejä tapahtumasta, joka muutti perheen elämän suuntaa. Näitä tapahtumia voisivat olla esimerkiksi häät, hautajaiset, syntymät, sodassa kuoleminen tai muu äkillinen poismeno, niukat vuodet ja runsaat vuodet.

Kerttu Kolari on puolestaan käsitellyt teemaa Koti -olenko läsnä kollaasien avulla.   Hän tuo esille  interiöörejä, jotka muistuttavat vanhainkodin todellisuutta. Ihmisen joutuessa tai päästessä vanhainkotiin, on edessä oman tilan sisustaminen itselle sopivaksi loppuelämän kodiksi. Usein tämä tehtävä jää omaisten huolehdittavaksi, etenkin muistisairaiden kohdalla. Kolari mukaan olisi tärkeää saada sisustettua laitosympäristöstä kodinomainen tila. Kolari on havahtunut aihepiiriin työssään tehostetun palveluasumisen yksikössä. Havaintona on ollut, että ennen arvokkaaksi koettu taide-esine saattaa tässä vaiheessa jäädä merkityksettömäksi.  Tärkeämpi esine voi olla moneen kertaan muuttaneelle turvaa tuova lelukissa, joka saa paikan kainalossa.  Kolarin työt ovat fiktiivisiä ja mielikuvituksen tuotosta.  Mitkä  esineet sinä ottaisit mukaasi omaan loppuelämän kotiisi, jos tilaa  olisi niukalti ja saisit ottaa mukaan vain 5 esinettä?

Näyttely on yleisöä osallistava. Teemasta olenko läsnä -olenko kotona on 6.12. klo 14.00-16.00  keskustelutilaisuus, joka on avoin kaikille kiinnostuneille.  Tilaisuudessa yhteistyötoimija Jani Vuolteenaho pitää lyhyen alustuksen ja taiteilijat kertovat omien teostensa taustoista.  

Muita vastaavia tapahtumia