Valtiopäivien tapahtumia Porvoossa

Valtiopäivät alkavat

Helmikuun 1. päivä 1809 Suomen säädyt saivat kutsun kokoontua valtiopäiville Porvooseen.

Maaliskuun 25. päivä Porvoon katuja ratsasti kaksi airuetta, jotka lukivat ääneen valtiopäiväjulistuksen. Airueina toimivat komendantti von Heideman ja loviisalainen kapteeni Reinhold Johan von Drenteln.

He olivat pukeutuneet komeasti valkoisiin atlassilkkisiin paitoihin, vihreisiin samettiviittoihin ja punaisin ja valkoisin strutsinsulin koristettuihin hattuihin. Kädessään heillä oli sauvat. Airueiden seurue oli myös näyttävä, sillä siihen kuului kaksi trumpetistia, upseeri ja useita ratsumiehiä.

Keisari saapuu Porvooseen

Keisari Aleksanteri I saapui Porvooseen kylmänä ja aurinkoisena kevättalven päivänä 27. maaliskuuta. Hän matkusti Porvooseen vaunuilla, mutta nousi niistä kaupungin ulkopuolella ja ratsasti Porvoon keskustaan. Vaunut ovat nykyään esillä Porvoon museossa.

Maaherra oli määrännyt kirkossa luetulla kuulutuksella suuren maantien ja sen ojat puhdistettavaksi lumesta ennen keisarin tuloa. Tehtävä työllisti paljon miehiä, joilla oli oltava varusteinaan neljän päivän eväät, kirveet, lapiot ja rautakanget.

Keisarin matkustaminen aiheutti muutenkin melkoisesti järjestelyitä. Keisarilliselle seurueelle ja sen matkatavaroille, joihin sisältyivät mm. liinavaatteet sekä ruuanvalmistus- ja ruokailuvälineet, oli varattava jokaiseen keskikievariin tai majapaikkaan Porvoon ja Helsingin välillä 160 hevosta. Esimerkiksi Veckosken kestikievariin tuli määräyksen mukaan tuoda Porvoon pitäjän kartanoista ja taloista yhteensä 134 hevosta.

Kaupungin huomattavimmat henkilöt ja porvaristo olivat keisaria vastassa Pappilantullin viereen pystytetyn kunniaportin luona. Keisaria tervehdittiin tykinlaukauksilla ja kirkonkellojen soitolla hänen ratsastaessaan portista.

Keisari majoittui seurueineen J. E. Solitanderin taloon ns. Linnaan Jokikatu 12:een. Illalla hän tarjosi siellä päivälliset valtiopäiväedustajille. Keisarin läsnäoloa ja valtiopäivien alkamista kunnioitettiin kaupungin juhlavalaistuksella.

Keisaria varten rakennettiin puinen jalkakäytävä, joka johti Linnasta tuomiokirkon kautta lukioon (nyk. tuomiokapituli). Käytävä suojasi keisarin jalkineita maaliskuun loskalta ja katujen lialta. Käytävällä kulkeminen oli muilta ankarasti kielletty. Siitä oli määrätty 6 ¾ riikintaalarin uhkasakko, millä rahalla olisi saanut siihen aikaan ostettua kaksi maatiaislehmää.

Juhlavat avajaiset

Seuraavana aamuna 28.3. pidettiin valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus Porvoon tuomiokirkossa. Kenraalin asuun pukeutunut keisari kulki Jokikadun residenssistään Raatihuoneen torin kautta kirkkoon hopeakankaisen katoksen alla. Hän asteli sinne puista jalkakäytävää pitkin. Komean kulkueen kärjessä, aatelin edessä, käveli kaksi airuetta vihreissä hopealla kirjailluissa univormuissa.

Tuomiokirkkoon oli tuotu keisarin valtaistuin. Urut pauhasivat, kun keisari käveli valtaistuimen luokse. Hän seisoi sen vieressä koko tilaisuuden ajan.

Valtiopäivien avajaiset vietettiin lukion (nyk. tuomiokapituli) valtiosalissa jumalanpalveluksen jälkeen. Puheen tunnetuin kohta on keisarin sanat: ”Tämä kokous on oleva alkuna valtiolliselle olemassaolollenne”. Kenraalikuvernööri Sprengtporten luki keisarin ranskankielisen puheen ruotsiksi.

Illalla maamarsalkka Robert Wilhelm De Geer järjesti valtiopäivätanssiaiset lukion valtiosalissa. Seuraavana päivänä 29.3. säädyt vannoivat uskollisuudenvalan keisarille tuomiokirkossa. Porvooseen oli juuri saapunut tieto, että Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf oli luopunut kruunusta. Tieto oli tärkeä, sillä se vapautti uskollisuudesta kuningasta kohtaan. Aleksanterin I puolestaan allekirjoitti hallitsijanvakuutuksen, jossa hän lupasi hallita Suomea sen lakien mukaan.

Tilaisuus päättyi tykinlaukauksiin ja ulkona odottavan yleisön eläköön huutoihin. Iltapäivällä keisari jatkoi matkaansa avoreellä Helsinkiin ja sieltä Turkuun.

”Mitään epätavallista ei ole tapahtunut”

Jälkipolvia huvittaa Porvoon maistraatin lähettämä raportti maaherralle valtiopäivien avajaisviikosta: ”Maistraatti saa täten kunnian ilmoittaa, ettei mitään epätavallista täällä ole viimeksi kuluneella viikolla tapahtunut.” (Magistraten får härhos äran underrätta tit. därom att intet ovanligt härstädes sistutgångna vecka sig tilldragit.)

Huhtikuun 4. päivä Aleksanteri I poikkesi uudelleen Porvoossa. Hän oli paluumatkalla Pietariin ja nautti Porvoossa päivällisen. Päivällisellä olivat läsnä säätyjen puhemiehet ja keisari ilmoitti heille valtiopäivien päätöstilaisuuden lykkääntyvän. Hän antoi Porvoossa myös kuulutuksensa kaikille Suomen asukkaille hallitsijanvakuutuksesta ja säätyjen uskollisuudenvalasta.

Valtiopäivien päättäjäiset

Aleksanteri I saapui Porvooseen heinäkuun 18. päivä päättämään valtiopäivät. Keisaria odotettiin ilmeisen jännittyneinä, sillä kun eräs hänen kamaripalvelijoistaan saapui etukäteen kahdeksan hevosen vetämissä vaunuissa, luultiin häntä keisariksi. Ennen kuin erehdys huomattiin, oli rummutettu, ammuttu muutamia kunnialaukauksia ja soitettu kirkonkelloja.

Illalla lukion valtiosalissa tanssittiin jälleen keisarin kunniaksi. Lukion eteen oli rakennettu havunoksista maja. Naiset asettuivat piiriin kynttilöillä valaistuun majaan. Majan takaosassa oli Aleksanterin rintakuva ja sen luona muutamat aatelisnaiset tervehtivät hallitsijaa laulamalla luultavasti F. M. Franzénin runoileman suomenkielisen ”Weisun keisarille”:

Keisari poistui juhlista kello 23, mutta muu väki tanssi aamuun asti.

Suomi korotettiin kansakuntien joukkoon

Valtiopäivien päätösjumalanpalvelus pidettiin tuomiokirkossa 19. heinäkuuta. Valtiopäivät päätettiin lukion valtiosalissa, jossa säätyjen puhemiehet esittivät kiitospuheensa keisarille. Oikeuskansleri Tandefelt luki säätyjen vastaukset valtiopäiville annettuihin esityksiin.

Aleksanteri I piti tilaisuudessa kuuluisan puheensa, jossa totesi Suomen tulleen korotetuksi kansakuntien joukkoon. Puheen sanavalinnat ja todellinen merkitys ovat herättäneet keskustelua jo parinsadan vuoden ajan.

Tilaisuuden jälkeen Aleksanteri I teki kahden kenraalinsa seurassa ratsastusretken kaupungille ja Linnamäelle. Iltapäivällä hän matkusti Helsinkiin. Säädyt hajaantuivat puolestaan kokoustiloihinsa ja heille jaettiin aatelisarvoja, arvomerkkejä ja muistolahjoja.