Yhteiset oppilaat ja opettajat

– Kevätkummun koulussa yhteisopettajuudesta on hyviä kokemuksia

Kevätkummun koulussa on jo kolmen vuoden ajan luotu uudenlaista opettamisen tapaa, yhteisopettajuutta. Kokemukset ovat olleet hyviä: oppilaat koetaan kaikkien yhteisiksi ja opettajat ovat voineet kehittää omaa ammatillista osaamistaan.

– Oppivassa kouluyhteisössä kaikki oppivat toisiltaan. Meillä yhteisön jäseniä, niin oppilaita kuin opettajia, kannustetaan oppimaan yhdessä ja toinen toisiltaan, kertoo koulun rehtori Markku Antinluoma.

Kevätkummun koulussa on toteutettu yhteisopettajuutta matematiikassa ja äidinkielessä.
Käytännössä kaksi opettajaa työskentelee tasa-arvoisena työparina samassa opetusryhmässä. He suunnittelevat ja toteuttavat opetusta sekä arvioivat oppilaiden edistymistä ja oppimista yhdessä. Kun ryhmässä on kaksi opettajaa, saavat myös oppilaat tarvitessaan helpommin tukea. Toiminta lähtee aina oppilasryhmän tarpeista, joten eri ryhmissä saatetaan toimia hieman eri tavalla ja joustavasti tarpeiden mukaan.

– Olemme huomanneet, että yhteisopettajuus edistää oppimisen edellytyksiä ja työrauhaa sekä opettajan työssä jaksamista ja hyvinvointia. Myös oppilasarvioinnin kannalta on hyvä, että arviointia tekee kaksi opettajaa, toteaa Katri Sonck.

Ammatillinen osaaminen kehittyy

– Yhteisopettajuus edellyttää hyvää johtamista ja suunnan näyttämistä, mutta myös jaettua johtamista sekä intensiivistä yhteistyötä – varsinkin alussa. Lukujärjestysteknisesti pitää olla mahdollista toimia yhdessä. Myös koulun koko vaikuttaa; isoissa kouluissa on etunsa, koska rinnakkaisryhmiä on useita, mutta kyllä pienessäkin koulussa voi onnistua, toteaa Markku Antinluoma.

– Yhteisopettajuus edellyttää joustoa, sitoutumista ja halua toimia yhdessä. Opettajien pitää myös hyväksyä toistensa tavat toimia. Omat ja toisten ammatilliset heikkoudet pitää pystyä hyväksymään ja pyrkiä kehittymään yhdessä. Kokeilu ja ennakkoluulottomuus ovat tärkeitä onnistumisen edellytyksiä. Hyvät kokemukset ja onnistumiset sitouttavat uuteen tapaan toimia, mutta epäonnistumiset ja virheiden salliminen kuuluvat myös asiaan. Meillä kaikkien opettajien kohdalla voikin nähdä ammatillista kasvua ja osaamisen kehittymistä, summaa Riikkaliisa Simola.

Uusia keinoja vastata lasten tarpeisiin

Nykyisin lasten oppimisen ja tuen tarpeet saattavat olla hyvin erilaisia, mikä koetaan usein haasteena, ja ne ovat edellyttäneet uusien ratkaisujen löytämistä. Yhteisopettajuuden myötä oppilaiden tarpeet tulee huomioitua paremmin, ja he tulevat myös enemmän nähdyksi ja kuulluksi arjessa.

Yhteisopettajuus voi vaikuttaa myönteisellä tavalla myös oppilaiden ystävyyssuhteisiin, kaikki oppilaat saavat olla yhdessä omassa lähikoulussaan. Oppilaiden vanhempia saattoi aluksi hämmentää se, että luokassa oli kaksi opettajaa, mutta kokemuksen kautta malli ja sen edut on nähty hyvinä.

Liikkeelle pienin askelin

Kevätkummussa muutosagentteina ovat toimineet erityisopettajat, kokeiluun rohkeasti mukaan lähteneet opettajat ja koulunkäynnin ohjaajat sekä rehtori. Valmistautuminen yhteisopettajuuteen on saanut tukea myös uuden koulun rakentamisesta.

Yhteisopettajuuden taustalla on uusi opetussuunnitelma, jossa puhutaan toimintakulttuurin kehittämisestä oppivan yhteisön suuntaan: yksin tekemisen kulttuurista siirrytään yhdessä tekemisen malliin. Lisäksi Porvoon erityisopetuksen linjauksiin on kirjattu tavoite, että oppilaat, joilla on haasteita koulun käynnissä, saavat tukea oppimiseen omassa lähikoulussaan eikä koulun vaihtamiseen synny tällöin tarvetta.

– Yhteisopettajuuteen kannattaa lähteä pienin askelin, toteaa Markku Antinluoma. Meillä osa on edennyt maltillisesti ja osa puolestaan on osoittanut että yhteisopettajuudessa voidaan kehittyä nopeastikin, jos olosuhteet ovat suotuisat. On kuitenkin tärkeää tunnustella maaperää ennen muutokseen ryhtymistä.

Hyvällä suunnittelulla hyviä tuloksia

Valtakunnallisen, paikallisen ja koulun uudistumisen tulisi myös kulkea samoilla raiteilla ja samaan suuntaan, jotta toiminta ja tavoitteet linkittyisivät kokonaisuudeksi. Esimerkiksi oppilaiden käyttäytymisen haasteisiin tulisi vielä löytää lisää ratkaisuja ja pelisääntöjä ja opettajille tarvitaan vielä enemmän yhteistä suunnitteluaikaa. Kyse on myös opettajan työnkuvan muutoksesta, mikä vaatii aikaa ja opettelua.

– Joskus saattaa syntyä väärinkäsityksiä, joita on tarpeen oikaista – voidaan nimittäin luulla, että toisesta opettajasta tulee apuopettaja, kuvailee Markku Antinluoma. Siksi on tärkeää, että jo suunnitteluvaiheessa opettajat sopivat keskenään työnjaosta ja vastuista, joiden tulee olla tasapainossa. Joskus voi syntyä pedagogisia tai kasvatuksellisia ristiriitoja, jotka pitää ratkaista ammattimaisesti.

– Toinen harhaluulo on, että tilat ja välineet vaikuttavat onnistumiseen, mutta yhteisopettajuutta voi toteuttaa missä vain, jos vain haluaa! Meilläkin se onnistui jo parakeissa, ja perinteisiä tilojakin voi aina muokata. Toki uudet tilat voivat tukea asiaa, jos ne suunnitellaan siten, täydentää Katri Sonck.

 

Teksti: Tiina Välikangas, erikoissuunnittelija, sivistystoimi, 2017.
Haastateltavat: rehtori Markku Antinluoma, erityisluokanopettaja Riikkaliisa Simola ja erityisopettaja Katri Sonck Kevätkummun koulusta