Luonnonhoitotöitä Porvoon arvoniityillä

Porvoon kaupunki jatkaa tänä vuonna yhteistyötä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeen kanssa. Hankkeen tavoitteena on estää lajirikkaiden luontotyyppien, kuten perinnebiotooppien ja uhanalaisten lajien elinympäristöjen, umpeenkasvu ja katoaminen.

Natura 2000 -alueella sijaitseva Maarinniitty on perinnebiotooppi ja entinen laidun, jolta on niitetty heinää karjalle ja jolla on laidunnettu jo rautakaudella. Viimeisten vuosikymmenten vähäisen ja epäsäännöllisen laiduntamisen seurauksena Maarinniitty on päässyt pahasti rehevöitymään ja osin kasvamaan umpeen. Niityllä on myös vaikea vieraslajiongelma. Alueen lajistoa on seurattu 1800-luvulta saakka, ja rantalaitumille tyypillinen, monimuotoinen perinnebiotooppikasvillisuus on taantunut voimakkaasti. Oikeilla hoitotoimilla Maarinniitty on kuitenkin vielä ennallistettavissa entiseen kukoistukseensa.

Vuonna 2026 niityn vesakkoa ja pensaikkoa poistetaan umpeenkasvun hillitsemiseksi. Puut ja pensaat varjostavat ja vievät pinta-alaa avoimilla paikoilla viihtyvältä niittykasvillisuudelta, ja pudonneiden lehtien muodostama karike rehevöittää maaperää. Osia niitystä niitetään perinteisesti viikatteella, ja syntynyt niitos haravoidaan ja siirretään pois perinnebiotoopilta. Niitoksen mukana saadaan poistettua kasveihin sitoutuneita ravinteita, ja näin saadaan hillittyä ravinnekuorman aiheuttamaa rehevöitymistä. Niittäminen auttaa pitämään luontotyyppiä avoimena myös ruohovartisen kasvillisuuden osalta, josta erityisesti perinnebiotooppien uhanalainen lajisto hyötyy.

Toivottavasti tulevaisuudessa Maarinniitty saadaan kokonaan laidunnuksen piiriin. Ennen kun parhaat luonnonhoitajat, eli karja, palaavat niitylle, me ihmiset yritämme palauttaa niityn heikentyneitä luontoarvoja.

Porvoon Linnamäet ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ja luontoarvoiltaan erityisen rikkaita perinnebiotooppeja. Alueen pitkästä kulttuurihistoriasta kertovat lukuisat arkeofyytit eli kulttuurikasvit. Linnamäet ja niiden lähiympäristö ovat myös Natura 2000 -alueita.

Iso Linnamäki on valtakunnallisesti merkittävä perinnebiotooppi, jolla kasvaa mäntyvaltaista harjumetsää ja vallihautojen paahteisilla rinteillä viihtyy edustavaa ketokasvillisuutta. Iso Linnamäki kuuluu valtiolle ja alueen hoitoa tehdään Ketosirkka-hankkeen lisäksi yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.

Pieni Linnamäki on varhaiselle rautakaudelle (0-400 jaa.) ajoitettu kalmisto, josta nykyään suuri osa on havupuuvaltaista harjumetsää. Mäen paahteiselta etelärinteeltä löytyy myös edustavaa perinnebiotooppikasvillisuutta. Molempia Linnamäkiä uhkaa rehevöityminen ja runsaan vesakoitumisen takia myös umpeenkasvu. Osa vesakosta on vieraslajeja, joiden runsastuminen uhkaa luonnonvaraista kasvillisuutta.

Vuonna 2026 Linnamäiltä poistetaan vesakkoa ja pensaikkoa umpeenkasvun hillitsemiseksi. Puut ja pensaat varjostavat ja vievät pinta-alaa avoimilla ja paahteisilla paikoilla viihtyvältä uhanalaiselta kasvillisuudelta. Niityt ja paahderinteet niitetään perinteisesti viikatteella, ja syntynyt niitos haravoidaan ja siirretään pois perinnebiotoopilta. Niitoksen mukana saadaan poistettua kasveihin sitoutuneita ravinteita, ja näin saadaan hillittyä ravinnekuorman aiheuttamaa rehevöitymistä. Niittäminen auttaa pitämään luontotyyppiä avoimena myös ruohovartisen kasvillisuuden osalta.

Ilman hoitoa nämä avoimet elinympäristöt rehevöityvät ja kasvavat umpeen, mikä heikentää uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia. Perinnebiotooppien hoitaminen on tehokas tapa hidastaa luontokatoa.

Kråkön niemen merenrantaniitty on luonnonsuojelualueella sijaitseva entinen rantalaidun, jolla liikkuminen on kielletty herkän kasvillisuuden ja linnuston suojelemiseksi.

Merenrantaniitty on rehevöitynyt ja sillä kasvaa runsaasti haitallista vieraslajia, kurtturuusua. Vuonna 2026 kurtturuusun systemaattista poistamista jatketaan toista vuotta. Kun vieraslajiongelma saadaan taltutettua, aletaan rantaniittyä hoitaa myös niittämällä rehevöitymisen hillitsemiseksi.

Gammelbackan kartanometsässä sijaitseva kallioketo kärsii umpeenkasvusta ja rehevöitymisestä. Alue on äärimmäisen uhanalainen perinnebiotooppi, joka on monimuotoisuudeltaan erittäin rikas. Ilman asianmukaista hoitoa tämä keto kasvaisi umpeen, jonka seurauksena uhanalainen lajisto olisi vaarassa taantua. Kasvillisuuden niittäminen ja vieraslajien poistaminen auttavat pitämään kedon avoimena.