Oktetti

”Kuvaan teoksissani kasveja ilmaisemaan kokemustani luonnon voimasta, elämän kiertokulusta, syntymästä ja kuolemasta. Elämänlanka on symboli elämän jatkuvuudesta. Ilmaisen eri materiaaleilla kokemustani elämän ja luonnon monimuotoisuudesta”.

Inari Krohn

”Olen viettänyt suurimman osan taiteilijanurastani kuivaneulapiirrin kädessä kuparilaatan äärellä hiljaisesti keskittyen ja piirtäen. Kuivaneulan käyttäminen on muodostunut jonkinlaiseksi intohimoksi ja jatkuva vuosien aikana tapahtunut ulkopuolisille ehkä näkymätönkin kehittyminen on kantanut työtä eteenpäin.

Alkusysäys työskentelyyn löytyy innostuksesta yhteen grafiikan historian osa-alueista, tieteellisen kuvituksen perinteeseen. Koen olevani kuvantekijänä jonkinlainen keräilijä. Yksittäiset vedokset muodostuvat osaksi suurta kokoelmaa, josta aikanaan muodostuu sekä kuva minusta, että siitä maailmasta, joka minua ympäröi. Kerään ajatuksia ja oivalluksia yrityksenä kuvata jotain oleellista ihmisyydestä, luonnosta ja paikastamme tässä maailmassa”.

Maija Albrecht

Sari Bremer (s. 1976) on Helsingissä toimiva graafikko, joka valmistui Suomen Taideakatemiasta vuonna 2001. Hänen etsauksensa rakentuvat kerroksittaisen työprosessin kautta, jossa viivasyövytys, väri ja sävyt muodostavat moniulotteisen kuvamaailman.

Bremerin taiteen keskeisiä teemoja ovat luonnon kiertokulku, katoavaisuus, menneet sukupolvet sekä ihmisen suhde ympäristöönsä. Teoksissa ikivanhat puut, sukupuuttoon kuolleet lajit ja menneisyyden hahmot toimivat ajan kulumisen ja haavoittuvuuden symboleina.

Sari Bremer

”Töistäni löytyy voimaeläimiä lintuja tai perhosia, jotka kulkevat ja uudistuvat kanssani. Hiljentyminen luonnon äärellä luo pohjaa työskentelylleni. Katseeni hakeutuu aina sinne missä silmäni lepäävät. Ympäröivä kauneus tuo minulle hyvää oloa ja voimaa, jota töilläni haluan välittää. Näyttelyssä on minulta esillä öljymaalauksia ja grafiikkaa, joissa eri kulttuurit taidematkoista yhdistyvät omaksi kuvastokseen”.

Beata Joutsen

”Olen tehnyt viime vuosina muun muassa paperista ja pahvista rakennettuja kolmiulotteisia teoksia, joissa maalaaminen yhdistyy taidegrafiikan menetelmiin. Taiteellinen työskentelyni on eräänlaista tutkielman tekoa: havainnoin, totean, kerään materiaalia, editoin, referoin ja kokoan asiat yhteen. Teokseni eivät yleensä esitä todellisia paikkoja, ihmisiä tai asioita, vaikka sisältävät osia edellä mainituista; ne ovat kuvallista leikkiä ja uppoutumista tekemisen hetkeen”.

Pilvi Ojala

”Käytän teoksissani taidegrafiikan eri menetelmiä kuten etsausta, mezzotintoa ja puupiirrosta. Joskus teokset laajenevat installaatioiksi tilaan tai niihin tulee mukaan jokin kolmiulotteinen elementti. Käsittelen teoksissani olemassaolon herkkää ja hauraampaa puolta. Oktetti-näyttelyn teossarjani on eräänlainen pienoisretrospektiivi taiteellisen urani neljältä eri vuosikymmeneltä. Siinä eri aikoina piirtämäni herkät tyypit kokoontuvat laulamaan elämän laulua”.

Laura Pohjonen

”Viimeaikaisissa teoksissani olen käsitellyt Japanin feodaaliajan matematiikka. Aikoinaan Japanissa geometriset ongelmat maalattiin pienille puisille tauluille, jotka vietiin uhrilahjoina temppeleihin. Akvarelleissani olen varioinut Atago-nimistä geometrista pulmaa.

Matematiikan lisäksi inspiroidun väripigmenttien kemiasta ja historiasta. Olen valmistanut maalauksissa käyttämäni akvarellivärit historiallisista, epäorgaanisista väripigmenteistä – väreistä, joita feodaaliaikana Japanissa käytettiin. Akvarelleissani yhdistyy matematiikan kauneus, pyhyys, japanin kulttuuri sekä värien kemia ja historia”.

Metta Savolainen

Hanna Westerberg (1976) valmistui Kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 1998. Taitelija debytoi vuonna 1992 ja hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli vuonna 1995.

”Taiteeni lähtökohta on värissä ja viivassa. Liikun kuvan eri äärissä, kertovasta kuvasta abstraktioon ja herkästä, erittelevästä piirustus- ja maalausjäljestä suurikokoiseen, riehakkaaseen ilmaisuun. Minulle on tärkeää, miten näyttelyni teokset rinnastuvat toisiinsa, sekä katsojaan ja ympäröivään tilaan. Ajattelen näyttelyäni draamana, jolla on alku, keskikohta ja loppu”.

Hanna Westerberg