Vuoden ilmastokumppani 2026 haluaa havahduttaa ilmastonmuutokseen

Kun maaseutuyrittäjä Jussi Pekkinen kuuli, että Råmossa on valittu vuoden 2026 ilmastokumppaniksi, hän hämmästyi.

– Ei käynyt pienessä mielessäkään, että tämä nimitys voisi tulla meille. Se oli iloinen uutinen, mutta lopulta teemmehän me tätä mahdollisimman vastuullisesti ja hyvällä sydämellä, Pekkinen pohtii.

Koska suurin osa Porvoon yrityksistä on mikroyrityksiä, Pekkinen iloitsee, että palkinto tuli pienelle maaseutuyritykselle. Onhan Suomen noin 344 000 yrityksestä 93 % kooltaan alle 10 hengen mikroyrityksiä – ja pienistä puroista syntyy suuri virta.

– Teemme kaiken, mitä voimme omalta pieneltä osaltamme. Silläkin on merkitystä, mitä me teemme tässä mikroilmastossamme, Pekkinen sanoo.

Råmossa tarjoaa yritysasiakkaille kokous- ja luontoelämyspalveluja ja harjoittaa metsänhoitoa Porvoon Ilolassa. Pekkinen on tilan kolmas isäntä, isovanhemmat tulivat Ilolaan menetetyn Karjalan Jaakkimasta.

Vastuullisuus on hiipinyt osaksi tilan toimintaa vähitellen.

– Nyt kun alkaa ikääkin tulla, ajattelen koko ajan pidemmälle ja pidemmälle eteenpäin. Ne päätökset ja teot, joita nyt teemme, esimerkiksi metsätalouden harjoittamisessa, näkyvät sadan vuoden kuluttua. Kun elää täällä luonnon keskellä, vastuullisuus on tullut automaattisesti osaksi toimintaa, Pekkinen kertoo.

Vastuullisuus ohjaa sitä, miten Råmossan rakennuksia valmistetaan, omista puista omalla tontilla sahaten sekä sitä, että salaatti tulee omasta maasta 20 metrin päästä pörriäisille perustetun niityn kupeesta. Vastuullisuus ohjaa sitä, miten Råmossan lähiympäristöä vaalitaan: lähijärveen ei istuteta vieraslajisia kaloja eikä järven edustan metsää kaadeta paremman järvinäkymän takia.

Vastuullisuus on mielessä myös, kun asiakkaille keitetään nokipannukahvit ja ne tarjoillaan muumimukeista kertakäyttöastioiden sijaan.

– Olemme kieltäytyneet taloudellisesti kannattavista kyselyistä, kuten meille liian suurista ryhmistä ja moottoritapahtumista. Meillä liikutaan lihasvoimin. Jos ohjaamme suuren porukan kalliolle, jossa on kuivaa, kalliolla kasvava jäkälä murenee ja kestää 25 vuotta, ennen kuin se palautuu, Pekkinen selittää.

Porvoon Ilmastokumppani 2026 -palkinnon perusteluissa todettiin, että Råmossassa vastuullisuus ei ole joukko yksittäisiä tekoja, vaan kokonaisvaltainen tapa ajatella ja toimia – osa arkea ja pitkäjänteistä tekemistä.

Vaikka Råmossa on henkilöstöltään pieni yritys, maa-alaa on paljon: tilalla on noin 220 hehtaaria eli 300 jalkapallokentällisen verran metsää.

– Ilmastovaikutuksemme on sitä kautta melko suuri, Pekkinen sanoo.

Pekkinen painottaa metsänhoidossa taloudellisen kannattavuuden lisäksi luontoarvoja. Hän pohtii, millaiseen suuntaan Suomen metsätalous on menossa sekä ilmastonmuutoksen tuomia haasteita.

Ilmastonmuutos näkyy Pekkisen mukaan Råmossan metsissä jo nyt: tuhonaiheuttajien määrä on lisääntynyt lämpenevässä ilmastossa ja lauhan talven myrsky saa puut kaatumaan helpommin, kun maaperä ei ole jäätynyt.

Kuusi on ilmastonmuutokselle haavoittuvin, koska sillä on pinnalliset juuret ja heikko kuivuudenkesto ja se kärsii eniten kirjanpainajatuhoista.

– Kaksi vuotta sitten talvimyrsky kaatoi lähiseudulla tuhansia puita ja katkoi latvoja. Mietin paljon sitä, millaisen metsäperinnön jätän tuleville sukupolville. Merkittävin seikka on se, mitä puulajeja suosimme, jotta lajit kestävät lämpenevän ilmaston kerrannaisvaikutukset. Voimme puhua tässä metsän riskienhallinnasta, Pekkinen sanoo.

Koska yksipuolinen kuusikko on kasvava riski, Råmossan metsiin on jätetty entistä enemmän lehtipuustoa harvennuksissa ja suosittu sekametsiä. Kuusen rinnalle on istutettu lehtikuusia jo pidemmän aikaa, ja ensimmäinen tammimetsä istutettiin viitisen vuotta sitten.

– Ei ole varmuutta, onko esimerkiksi lehtikuusen istutus kannattavaa. Se on kalliimpaa kuin normaali kuusi, mutta nämä ovat meille arvovalintojakin. Seuraavat sukupolvet voivat sitten katsoa, olemmeko olleet oikeassa vai ei, Pekkinen sanoo.

Tilalla on myös vapaaehtoisesti suojeltuja metsäalueita sekä alueita, joilla luonnon annetaan valita, mitkä puulajit menestyvät.

Pekkinen korostaa paikallisen yhteistyön merkitystä moneen otteeseen. Metsiä hoidetaan pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, Metsänhoitoyhdistys Eteläinen Metsäreviiri ry:n kanssa ja yritystilaisuuksissa teemme yhteistyötä paikallisten kokkien, kuten villiruokakokki Jyrki Tsutsusen ja kasvisruokakokki Anja Sorasalon kanssa. Myös eräoppaat tulevat läheltä ja putkimieskin on seitsemän kilometrin päästä.

Kumppanien kanssa pyritään pitkäaikaiseen yhteistyöhön, eikä heitä valita pelkästään osaamisen vaan myös yhteisen arvomaailman ja toimintatapojen perusteella.

Kokit suunnittelevat ruoat tarkasti vierasmäärän mukaan, jotta hävikkiä syntyisi mahdollisimman vähän. He suosivat lähituotettua sesonkiruokaa: riistaa, kasviksia ja muita luonnon antimia.

– Tunnemme nämä yhteistyökumppanimme hyvin, näemme heitä Porvoon kaduilla ja tiedämme heidän perheensä. Siinä on tietty henkilökohtaisuus ja luottamus. He tietävät meidän tapamme toimia ja kuuluvat porukkaan. Kun meillä on yhteinen näkemys vastuullisuudesta, on helpompi myös tavoitella samaa päämäärää, Pekkinen kertoo.

Ilolan luonnossa vuorottelevat siirtolohkareet, korkeat kalliot, järvet ja monipuoliset metsät.

Kun Råmossaan saapuu yritysasiakkaita, monet heistä kokevat luontoa ensimmäistä kertaa monin aistein. Edes kaikilla suomalaisilla, metsäkansalaisilla, ei ole säännöllistä kokemusta luonnossa olemisesta.

– Kosketamme puita, kehitämme poluilla tasapainoaistia, nautimme nuotiotulen tuoksusta ja kuuntelemme luonnon ääniä. Täällä monet saavat uusia kokemuksia kaikilla aisteilla. Eräs korealainen asiakkaamme sanoi, it’s like walking on pillows (kuin kävelisi tyynyillä), kun hän käveli pehmeällä polulla, Pekkinen kertoo.

Hän uskoo, että näillä kokemuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Stressi vähenee, mieli elpyy, vastuskyky vahvistuu ja keho kiittää. Luonnossa oleminen lisää myös halua suojella ympäristöä ja toimia vastuullisesti.

– Ideamme on, että asiakkaamme havahtuisivat jotenkin, ja usein he havahtuvatkin. Melkein jokaisessa ryhmässä joku on sanonut, että alkaa tehdä jotain uudella tavalla arjessaan ja työssään. He saavat elämyksen ja oppivat jotain.

Ehkä joku vie keittiöönsä lähiruokaa tai villiyrttejä, istuttaa metsiinsä lehtipuita – tai saa idean parantaa oman yrityksensä vastuullisuutta.