Pellavaiho

Porvoon taidehalliin installoitu 24 metriä pitkä ja kolme metriä leveä käsinvärjätty pellavateos roikkuu katosta lattiaan muodostaen jatkuvan rakenteen, joka muuttaa tilan logiikkaa ja kokemusta. Karhea materia resonoi tilassa ihomaisena pintana ja asettuu samanaikaisesti pehmentämään ja vastustamaan ympäristöään. Teos kääntää taidehallin arkkitehtuurin keholliseksi kokemukseksi, jossa betoninen tila ikään kuin kääriytyy pellavaihoon.

Teoksen pintaan ommellut kuperat muodot, niin sanotut taskut tai kotelot, rakentavat rytmiä negatiivin ja positiivin välillä. Ne toimivat kehollisen logiikan kautta: painon, jännitteen, kestävyyden ja toiston ehdoilla. Muodot viittaavat sisäisiin tiloihin, suojaan ja kantamiseen sekä kehon kykyyn säilyttää kokemuksellista tietoa. Muisti ei ilmene kertomuksena, vaan materiaalin pysyvyytenä ja rakenteellisena läsnäolona.

Mustaksi värjätty pellava luo voimakkaan kontrastin orgaanisten muotojen ja kylmän, kovan arkkitehtuurin välille. Pehmeys ja kovuus sekä valo ja varjo asettuvat rinnakkain ja rakentavat jännitteen, jossa keho hahmottuu elävänä, muuntuvana mutta kestävänä rakenteena. Teoksen mittakaava ja paino vastustavat koristeellisuutta ja korostavat sen sijaan kestävyyttä ja fyysistä sitoutumista.

Pellavaiho (Linen Skin) on installaatio, joka kuuluu Spirit Anatomy (Hengen anatomia) -teossarjaan. Sarjassa materia ei toimi ainoastaan välineenä vaan tiedon kantajana. Pellava orgaanisena materiaalina, sen käyttö tilassa sekä hitaat työskentelyprosessit kytkeytyvät perinteisiin sekä itäsuomalaiseen ja karjalaiseen kulttuuriperintöön. Teos asettuu painollaan vastavoimaksi nopeudelle ja tuotannolliselle tehokkuudelle ja ehdottaa kehollisuutta tilana, jossa feminiinisyys ilmenee samanaikaisesti haavoittuvana, suojaavana ja vastustamattomana.

Jósefina Alanko on kuvataiteilija, jonka työskentely jakautuu tekstiilitaiteeseen, maalaukseen, keramiikkaan ja installaatioon. Karjalaiseen ja muinais-karjalaiseen kulttuuriperintöön juurtuva taiteellinen työskentely tarkastelee materian kautta feminiinisyyden, hengellisyyden ja muutoksen teemoja. Teossarjoille on ominaista perimätietoon, kehon kykyyn muistaa sekä rituaaleihin nojaava ajattelu, jota on harjoitettu Itä-Suomessa vuosisatojen ajan.

Alangon taiteellinen kieli on vahvasti luonnon muovaama, mikä ilmenee niin materiaalina että käsitteellisenä kehyksenä. Orgaaniset muodot toimivat emotionaalisen ja symbolisen merkityksen kantajina. Alangon työskentely on monikerroksista: raaka pellava toimii pohjana, jolle ommellut kangaselementit lisätään ennen maalin levittämistä. Menetelmä tuottaa teksturoituja, veistoksellisia pintoja, jotka hämärtävät maalauksen ja esineen, pinnan ja kehon välisiä rajoja. Luonnonmateriaalit ja käsityötekniikat ovat keskeisessä roolissa, vahvistaen vuoropuhelua nykyaikaisen ilmaisun ja perinteisten käytäntöjen välillä.

Alangon viimeaikaisia yksityisnäyttelyitä ovat Spirit Anatomy BWA Ostrowiecissa Puolassa sekä Roots of Invisible Entities STRABAG Art Instituutissa Wienissä. Vuonna 2023 hänelle myönnettiin STRABAG Artaward Internationalin pääpalkinto. Alanko työskentelee Suomessa ja Itävallassa.