Siirry sisältöön

Walter Runeberg oli Suomen kuvanveiston uranuurtaja. Hänen tunnelmallisessa kokoelmassa on yli 100 teosta, mm. laaja muotokuvakokoelma, monumenttiteosten luonnoksia ja kipsiveistoksia.

Avoinnaolo

Talvikaudella veistoskokoelma on suljettu.
Kesällä avoinna joka päivä 2.5.-28.8. klo 10-16, suljettu juhannuksena 24.-25.6.

Tiedustelut J. L. Runebergin koti, puh. 040 489 9900.

Hinnat

Veistoskokoelmaan ja Runebergin kotiin pääset samalla pääsylipulla.

  • Aikuiset 8 €.
  • Eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat 6 €.
  • Alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.
  • Museokortilla maksuton sisäänpääsy.
  • Ryhmät (10–20 hlö) 6 €/hlö.

Walter Runeberg

Walter Magnus Runeberg syntyi Porvoossa vuonna 1838 Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin kolmantena poikana.

Walter oli hiljainen ja vetäytyvä lapsi. Hän piirteli ja muovaili itsekseen. Koulunkäynti ei ottanut sujuakseen ja vanhemmat antoivatkin Walterille mahdollisuuden kouluttautua taiteilijaksi, vaikka akateeminen tutkinto olisikin ollut ajan hengen mukaan toivotumpi. Walter kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua ja opiskeli ylioppilaaksi samanaikaisesti Helsingissä. Tämän jälkeen hän aloitti opinnot Turun piirustuskoulussa. Siellä opiskeli myös Walterin tuleva vaimo Lina Elfvingiin.

Kööpenhamina

Walter opiskeli kuvanveistoa Kööpenhaminan taideakatemiassa aikansa mestareiden opetuksessa (1858–1862). Walter omaksui aikakauden vallitsevan tyylisuunnan, uusklassismin, joka suosi antiikin veistosten muotoihanteita ja mytologisia aiheita.

Rooma

Rooma oli näihin aikoihin Euroopan taide-elämän keskus ja sinne Walterkin muutti. Roomassa oli taidekouluja jatko-opiskeluihin ja antiikin aiheita runsaasti tarjolla. Vaimo Lina muutti Roomaan miehensä luo. Walter kehittyi suuresti Rooman aikana ja alkoi tehdä jo suurempia monumentaalisia teoksia.

Pariisi

Vuonna 1876 Walter Runeberg muutti Lina-vaimonsa ja pienen Nino-poikansa kanssa Pariisiin. Pariisissa Walterille ja Linalle syntyivät vielä tytär Vasthi ja poika Alfred. Perhe eli Pariisissa 17 vuotta. Pariisista tuli 1800-luvun lopulla yhä tärkeämpi taidekaupunki ja tyyli-ihanteet vaihtuivat. Myös Walterin tyyli kehittyi vähitellen realistisemmaksi. Pariisissa hän teki suurimmat monumenttiteoksensa, mm. Aleksanteri II:n patsaan Helsingin Tuomiokirkon edustalle.

Helsinki

Walter Runeberg asui ulkomailla kaikkiaan lähes 40 vuotta, kunnes asettui perheineen pysyvästi takaisin Suomeen vuonna 1907.

Walter Runeberg työskenteli Helsingin ateljeessaan kuolemaansa saakka vuonna 1920. Häneltä tilattiin runsaasti erilaisia tilaustöitä, kuten muotokuvia ja muistomerkkejä. Suomen Yhdyspankin fasadiin hän toteutti kahdeksan suurta reliefiä, joihin liittyviä kipsivaloksia on esillä veistoskokoelmassa.

Walter Runeberg oli tuottelias ja menestyvä taiteilija ja Suomen kuvanveiston uranuurtaja. Hänet nimitettiin Pietarin, Ruotsin ja Tanskan taideakatemioiden jäseneksi. Runeberg edusti klassista kuvanveistoa ja häntä on luonnehdittu idealistiksi, jopa romantikoksi. Walter Runeberg korosti, että taiteilijan elämäntehtävä on kutsumus, joka vaatii taiteelta kauneutta, ylevyyttä ja ihanteellisuutta.

Kokoelman synty

Kun Walter Runeberg kuoli Helsingissä 23. joulukuuta 1920, heräsi pian ajatus hänen museonsa perustamisesta. Se päätettiin sijoittaa Porvooseen. Walterin lapset lahjoittivat Porvoon kaupungille isänsä hallussa olleet kipsiteokset ja mallikappaleet sekä muotteja, valoksia ja työvälineitä. Kokoelmaan on myös myöhemmin lahjoitettu useita teoksia.

Veistoskokoelman vihkiäiset olivat 1921. Nykyiseen näyttelytilaansa Runebergin kotimuseon läheisyyteen kokoelma sijoitettiin vuonna 1961.

Antiikin aiheita ja hautamuistomerkkejä

Walter Runeberg asui Roomassa kahteen otteeseen: 1862–1865 ja myöhemmin 1867–1876. Rooma oli tuohon aikaan taiteilijoiden suosiossa, sillä kaupunki tarjosi nähtäväksi yllin kyllin antiikin veistotaiteen mestariteoksia. Walter Runebergista kehittyi Roomassa uusklassistisen kuvanveiston edustaja. Hän saavutti myös kansainvälistä mainetta.

Veistoskokoelmassa voi ihailla useita antiikin mytologian innoittamia veistoksia. Juopunut Silenos kahden satyyrin tukemana hankittiin aikanaan Suomen Taideyhdistyksen kokoelmiin. Teos on talletettu Porvooseen.

Runebergin kolme Psykhe-veistosryhmää keräsivät huomiota näyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Pariisin maailmannäyttelyssä 1878 ne saivat kunniamaininnan. Psykhe ja sefyrit sijoitettiin lopulta keisarilliseen palatsiin, nykyiseen presidentin linnaan.

Psyke ja Jupiterin kotka -veistos sekä marmoriin tehty Psyke lamppu ja tikari kädessään ovat Ateneumin taidemuseossa. Ateneumin kokoelmiin kuuluvat myös marmoriveistokset Bacchus ja Amor lapsina, Nukkuva Amor sekä Apollon ja Marsyas.

Pronssinen Danaidit koristaa Töölön Lastenklinikan pihaanajotietä.
Vanhan ylioppilastalon friisi Helsingissä on myös saanut aiheensa antiikin mytologiasta. Friisissä Kleobis ja Biton vetävät äitinsä, Heran papittaren vaunuja juhlasaattueessa.

Walter Runeberg suunnitteli useita hautamuistomerkkejä. Kööpenhaminasta vuonna 1896 valmistettu Ylösnousseet on hänen omalla haudallaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalla pronssiin valettuna.

Zacharias Topeliuksen hautaenkeli Kohti valoa valmistui vuonna 1904. Kauppaneuvos Johan Askolinin ja hänen vaimonsa Rosan punaisesta graniitista tehty hautamuistomerkki sijaitsee Porvoon Näsinmäen hautausmaalla.

Monumenttiteoksia ja kansallisia aiheita

Kansallistunne alkoi 1800-puolivälissä nousta yhä voimakkaammin esiin suomalaisessa taiteessa. Walter Runeberg toi Roomasta vuonna 1865 Suomeen terrakottaveistoksen Suomi vartioi perustuslakejaan. Teos oli ensimmäinen hänen useista symbolisista Suomi-neidoistaan. Veistos juhlisti Suomessa yli 50 vuoden tauon jälkeen vuonna 1863 järjestettyjä valtiopäiviä.

J. L. Runebergin muistomerkki

J. L. Runebergin kuoltua vuonna 1877 Walter sai tehtäväkseen toteuttaa isänsä muistomerkin. Kilpailua ei katsottu tarpeelliseksi, vaan pidettiin sopivana, että runoilijan poika arvostettuna kuvanveistäjänä toteuttaisi isänsä muistopatsaan.

J. L. Runebergin muistomerkki paljastettiin 1885 Helsingissä Esplanadin puistossa, ja samana vuonna Porvoossa luonnollisen kokoisena ilman jalustan hahmoa.

Porvoossa kokoonnutaan Runebergin päivänä 5. helmikuuta patsaan äärelle kuuntelemaan Runebergskören BSB -mieskuoron laulua ja kunnioitetaan kansallisrunoilijan muistoa VPK:n soihtujen valossa. Vappuna kuoro myös lakittaa veistoksen.

Pietari Brahe

Walterin seuraava suuri tilaustyö oli kenraalikuvernööri Pietari Brahen muistopatsas. Brahen kuolemasta tuli 1880 kuluneeksi 200 vuotta. Pronssinen muistomerkki sijoitettiin Turun tuomiokirkon edustalle, ja pienemmässä koossa kenraalikuvernöörin perustaman Raahen kaupungin torille.

Aleksanteri II:n muistomerkki

Tunnetuimpiin Walter Runebergin veistoksiin kuuluu Venäjän keisarin ja suuriruhtinas Aleksanteri II:n muistomerkki Helsingin Senaatintorilla. Monumentti paljastettiin vuonna 1894. Veistos oli alun perin tarkoitus toteuttaa yhteistyössä kuvanveistäjä Johannes Takasen kanssa, mutta Takasen kuoltua toteutus jäi Runebergille. Keisarin hahmo perustuu Takasen luonnokseen.

Runeberg loi jalustan vertauskuvalliset veistosryhmät Laki (Lex), Valo (Lux), Rauha (Pax) ja Työ (Labor). Laki-ryhmän hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi.

Walter Runeberg on veistänyt myös Aleksanteri I:n patsaan, joka löytyy Porvoon tuomiokirkosta. Se paljastettiin 1909, kun vietettiin Porvoon valtiopäivien 100-vuotisjuhlaa.

Muotokuvia taiteilijoista ja tiedemiehistä

Walter Runeberg valmisti uransa aikana noin sata rintakuvaa. Useat veistokset kuvaavat tunnettuja eurooppalaisia taiteilijoita ja tiedemiehiä. Ne kertovatkin samalla Runebergien kansainvälisestä elämästä.

Kuuluisien mallien joukossa ovat muun muassa norjalainen näytelmäkirjailija Henrik Ibsen, tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld, kirjailija Zacharias Topelius, maailman ensimmäinen naispuolinen matematiikan professori Sofja Kovalevskaja, valtiomies Leo Mechelin ja taidemaalari Albert Edelfelt.

Muotokuvien kautta voi samalla seurata taiteilijan tyylin kehitystä. Alkuvaiheen muotokuvissa näkyy antiikin veistosten ihannointi ja niiden muotokielen tavoittelu. Myöhemmin teokset muuttuivat realistisemmiksi.