Tätä kaikkea on Porvoonkorpi

Reilu 10 vuotta sitten ilmoille heitettiin ajatus: mitä jos Porvoolla oli oma suojeltujen metsiköiden ja virkistyskohteiden kokonaisuus, joka houkuttelisi retkeilijöitä Porvoosta ja kauempaakin. Samalla se turvaisi alueen luonnon ja siellä asuvien lajien säilymisen.

Viime syksynä Porvoonkorpi nousi vihdoin osaksi kaupunkistrategiaa.

– Kaupunginvaltuusto on nostanut Porvoonkorven strategisesti tärkeäksi kokonaisuudeksi, ja se näkyy nyt myös yleiskaavaluonnoksissa, Porvoon kaupungin luonnonvarapäällikkö Tommi Laakkonen kertoo.

Tarkkoja rajoja Porvoonkorvelle ei vielä ole määritelty, mutta sen ehdotetaan ulottuvan Veckjärven suunnalta aina Holkeniin ja mahdollisesti jopa Virvikiin saakka.

Nimestään huolimatta Porvoonkorpi on paljon muutakin kuin korpea. Se on korkeita kallioita, soita, kosteikkoja, niittyjä, sekametsiä, rantoja, järviä, rantalehtoja ja männikköjä.

Sen läpi voi vaeltaa pieniä polkuja ja sorateitä pitkin. Yhtenäistä retkeilyreittiä ei vielä ole, eikä virallista Porvoonkorpeakaan, vaan aluetta kehitetään nyt pala kerrallaan.

– Valmistahan Porvoonkorvesta ei tule lyhyellä aikavälillä. Jos ajattelemme Porvoonkorpea dynaamisena, hitaasti kehittyvänä alueena, pääsemme pidemmälle kuin jos vain päättäisimme nyt rajat ja pysyisimme siinä, Laakkonen selittää.

Kehitystä on kuitenkin tehty jo pitkään. Alueen arvokkaita luontokohteita on suojeltu hakkuilta, uusia suojelualueita perustettu ja maata hankittu esimerkiksi moottoritien läheltä mahdollisia ulkoilureittejä varten.

– Tällaiseen suuntaan Porvoonkorven aluetta on haluttu kehittää jo ainakin 25 vuotta. Eli mikään äkkikäännös tämä ei ole ollut, Laakkonen sanoo.

Porvoonkorvessa on nähtävää idästä länteen, pohjoisesta etelään.

Staffaksen suunnalla ulkoilijaa odottavat järvimaisemat, vanhat metsiköt ja laitumet, joilla kesäisin voi nähdä lampaita perinnemaisemaa hoitamassa.

Veckjärven toisella puolella on muun muassa Hasselholman luonnonsuojelualue pitkospuineen ja Kaffebergintien kärjestä kulkeva suloinen polku, joka viistää Veckjärven rantaa vaihtelevassa maastossa.

Karhukorven kalliolta voi tähyillä Veckjärven suuntaan ja jatkaa matkaa kohti Humlaa, jossa ulkoilijoita odottavat levät pururadat, korkeat korpimaisemat ja kaksikin laavua, joilla nauttia eväitä.

Humlan eteläpuolella on ainutlaatuinen Stormossenin keidassuo, jonka poluilla vilistävät liskot ja sammakot. Alueella viihtyvät myös petolinnut sekä monet harvinaiset kasvit, kuten kevätlinnunsilmä, lehtopähkämö, lehtosinijuuri ja metsälehmus.

Porvoon kaupunki on sitoutunut suojelemaan vähintään 17 prosenttia omistamistaan metsistä vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä metsistä on suojeltu kahdeksan prosenttia.

Virvikin 113 hehtaarin alueelle saatu Metso-rahoitus vauhdittaa tavoitetta. Kun se on toteutunut, metsistä olisi suojeltu noin 12 prosenttia.

Myös Porvoonkorvessa on Metso-potentiaalia, sillä sen poikkeuksellisen luonnontilaiset metsät muodostavat Etelä-Suomessa harvinaisen yhtenäisen alueen.

Koko Porvoonkorpea ei kuitenkaan ole tarkoituskaan kaavoittaa luonnonsuojelualueeksi, vaan osa alueesta jätetään virkistyskäyttöön. Näin alueelle voidaan jatkossakin rakentaa polkuja, laavuja ja muita retkeilypalveluja.

Koska Porvoonkorpi on nyt tärkeä osa kaupungin strategiaa, tuskin mikään enää uhkaa sitä?

– Peli on hyvällä mallilla nyt. Mutta ikinähän ei tiedä, Laakkonen toteaa.

Ei kun ulkoilutossut jalkaan ja Porvoonkorpeen nauttimaan sen ainutlaatuisesta luonnosta!

Porvoossa on yhteensä 12 280 hehtaaria rauhoitettuja luonnonsuojelualueita, joista suurin osa sijaitsee merellä. Porvoon kaupungin luonnonvarapäällikkö Tommi Laakkonen ja ympäristösuojelutarkastaja Sanna Tarmi vinkkaavat suojelluista suosikkiluontokohteistaan Porvoossa.

Emäsalon kärjen itäpuolella oleva Hakasalon saari on vähän käytetty alue, jossa on kaunista saaristometsää, rantakalliota ja rehevää korpea sekä retkeilijöille keittokatos, ulkokäymälät ja laituri.
Porvoossa on useita muitakin kaupungin omistamia pieniä saaria, joihin pääsee veneellä tai kajakilla. Moniin saariin on vaikea rantautua, jonka ansiosta ne ovat lähes koskemattomassa kunnossa ja niissä on vain vähän kulumaa. Nämä saaret pitää vain löytää!

Vanhan Porvoon kupeessa oleva Linnamäen alue on vaikuttava alue korkeuseroineen ja korkealle kurottavine mäntyineen. Linnamäellä on myös harvinaisen monipuolista ketokasvillisuutta.

Mustijoen suulla sijaitseva ulkoilualue Köukudden on ollut jo pitkään metsänhoidon ulkopuolella. Alue aukeaa merelle kohti satamaa, ja sinne Hoplahdenpolun päästä Mustijoen itäpuolelta.

Virvikissä on noin 2,5 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee kalliolla, metsissä, suurten siirtolohkareiden kyljessä ja suon reunalla pitkospuilla. Kannattaa myös poiketa polulta, sillä villeimmät metsät ja jyrkimmät kallionseinämät sijaitsevat polkujen tavoittamattomissa.