Kappalaisen talossa

Kappalaisen talossa -näyttelyssä keittiössä hyörii Kyökkipiika astioita järjestäen. Salissa lampetin kynttilä on sammunut. Leipuri ihmettelee Pyhän Yrjänän kamppailua lohikäärmeen kanssa. Kappalaista ei näy missään. Sänky on tyhjä. Kukkamaalausten kukat ovat hypänneet raameista ulos. Pyhimykset ja kukat ovat valloittaneet talon.

Olen veistänyt puusta figuratiivisia veistoksia, jotka ovat saaneet innoituksen näkemistäni pyhimysveistoksista kirkoissa ja museoissa. Etenkin keskiaikaisten veistosten (Suomessa 1100–1520) usein kömpelö muotokieli, jokin inhimillisyyden perusolemus, viehättää minua. Vanhat pyhimysveistokset kertovat jotakin perustavanlaatuista ihmisenä olemisesta, ihmisen tunteista ja kokemuksista. Veistoksillani haen samankaltaista yhteyttä ihmisen ytimeen. Etsin lämpöä ja inhimillisyyttä.

Näyttely tehdessäni olen ajatellut Vanhan Kappalaisentalon historiaa. Historiankirjoihin ovat jääneet erityisesti kappalaiset ja leipomoyrittäjät, mutta palkolliset ovat unohtuneet. Kuitenkin piiat ja rengit ovat pitäneet kappalaisen perheineen ruokittuna ja huollettuna, ja leipurit vaivanneet taikinat. Näyttelyni on kuvitteellinen hetki jostakin hetkestä aikojen takaa.

– Nora Tapper

Lukeminen syventää taideymmärrystä ja avaa uusia tapoja nähdä, tuntea ja kokea. Galleria Vanha Kappalaisentalon näyttelyn taiteilija on valinnut neljä kirjaa, jotka avaavat hänen työskentelyään ja taiteensa lähtökohtia. Tutustu kirjoihin – voit nähdä näyttelyn uusin silmin.

Nora Tapper

”Luen noin 3–4 kirjaa kuukaudessa. Luen kaunokirjallisuutta ja jonkun verran taiteilijaelämänkertoja. Lukeminen on minulle välttämättömyys. Kirjojen kautta avautuu uusia maailmoja, tunnelmia, kohtaloita. Kirjat ovat matkoja maailmalle, toisiin todellisuuksiin, menneisyyteen, tulevaisuuteen. Kirjat auttavat ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja ihmisiä. Kirjat vaikuttavat myös tekemisiini kuvanveistäjänä. Ne voivat olla sysääjänä johonkin suuntaan tai vaikuttaa yhdessä jonkun muun asian kanssa”.

Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli
Vaahteramäen Eemeliin tutustuin opittuani lukemaan. Eemelin verstashuoneella veistämät puu-ukot jäivät sekä kuvina että tekstinä lähtemättömästi mieleeni. 2000-luvun alkupuolella tehtyäni pitkään suuria tilallisia veistoksia aloin pohtia osaisinko tehdä figuuria. Työhuoneelle meno ahdisti. Päätin, että työhuone on minun verstaani. Sinne pitää mennä joka päivä ja veistää yksi puu-ukko. Pikkuhiljaa alkoi syntyä puisia figuureja, akkoja, ukkoja, lapsia…

José Saramago: Luola
Luolan päähenkilö on savenvalaja Cipriano Algor, joka valmistaa saviastioita Keskukseen. Saramago kuvaa savenvalajan sormien ja aivojen yhteistyötä, kuinka sormissa on pikkuruiset aivot, jotka keskustelevat, tekevät ehdotuksia, hahmottavat tietä kohti oikeita mittoja, harmonista kokonaisuutta. Saramago kuvaa sen, että taiteen teko ei ole pelkästään aivoista tulevaa tietoista ajattelua, vaan tekeminen tulee myös käsien kautta. Sormet kädet tekevät ehdotuksia, silmät arvioivat, aivot kommentoivat. Lopputuloksena veistos.

Riitta Pylkkänen, István Rácz: Suomen keskiajan taideaarteita, 1959
Tämän kirjan ostin jostakin antikvariaatista vuosia sitten kuvien takia. Mustavalkoiset kuvat keskiaikaisten kirkkojen veistoksista ja maalauksista ovat lumonneet minut. Kuvia katsoessani siirryn menneeseen. Kirjassa on hyvin vähän tekstiä, mutta kuviakin voi lukea. Kuvatekstien pohjalta olen etsinyt lisää tietoa kuvissa esiintyvistä pyhimyksistä ja tehnyt niistä veistoksia. Kappalaisentalossa esillä olevat pirut ja Kukkapuu ovat löytyneet kirkkojen seinä- ja kattomaaluksista. Olen siirtänyt ne kaksiulotteisesta maailmasta kolmiulotteiseen.

Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Mukaansa tempaava teksti vei maailmaan, jossa ei ollut kirkkaita valoja, peilejä eikä runsasta kuvamaailmaa. Kirja herätti ajattelemaan ja kuvittelemaan maailmaa ja kuvia sellaisen ihmisen kautta, joka ei osaa lukea, ei ole nähnyt maalausta, veistosta tai valokuvaa, ei omaa kuvaansa kirkkaasta peilistä. Meille kömpelönä näyttäytyvä keskiaikainen maalaus on ollut heille jotain muuta.