Kappalaisen talossa

Kappalaisen talossa -näyttelyssä keittiössä hyörii Kyökkipiika astioita järjestäen. Salissa lampetin kynttilä on sammunut. Leipuri ihmettelee Pyhän Yrjänän kamppailua lohikäärmeen kanssa. Kappalaista ei näy missään. Sänky on tyhjä. Kukkamaalausten kukat ovat hypänneet raameista ulos. Pyhimykset ja kukat ovat valloittaneet talon.

Olen veistänyt puusta figuratiivisia veistoksia, jotka ovat saaneet innoituksen näkemistäni pyhimysveistoksista kirkoissa ja museoissa. Etenkin keskiaikaisten veistosten (Suomessa 1100–1520) usein kömpelö muotokieli, jokin inhimillisyyden perusolemus, viehättää minua. Vanhat pyhimysveistokset kertovat jotakin perustavanlaatuista ihmisenä olemisesta, ihmisen tunteista ja kokemuksista. Veistoksillani haen samankaltaista yhteyttä ihmisen ytimeen. Etsin lämpöä ja inhimillisyyttä.

Näyttely tehdessäni olen ajatellut Vanhan Kappalaisentalon historiaa. Historiankirjoihin ovat jääneet erityisesti kappalaiset ja leipomoyrittäjät, mutta palkolliset ovat unohtuneet. Kuitenkin piiat ja rengit ovat pitäneet kappalaisen perheineen ruokittuna ja huollettuna, ja leipurit vaivanneet taikinat. Näyttelyni on kuvitteellinen hetki jostakin hetkestä aikojen takaa.

– Nora Tapper