Porvoon kouluissa puhutaan jo yli viittäkymmentä kieltä

Porvoon koulujen oppilaiden perheissä puhutaan äidinkielenä peräti 52 eri kieltä. Koulujen käytävillä voi bongata arabiaa, viroa, venäjää, kiinaa ja joku onnekas voi kuulla Ghanassa puhuttavaa twi-kieltäkin.

– Porvoo ei ole enää vain kaksikielinen, vaan monikielinen kaupunki, kertovat aluerehtori Markku Antinluoma ja Kevätkummun koulun rehtori Riikkaliisa Simola.

Antinluoman vastuulla on mm. valmistavan opetuksen, S2- eli suomi toisena kielenä -opetuksen ja kansainvälisyyden koordinointi suomenkielisissä perusopetuspalveluissa sekä muunkielisten oman äidinkielen opetus.

Rehtori Simolan koulu Kevätkummussa on monikulttuurinen koulu, jossa yli 30 % oppilaista on muunkielisiä. Sen lisäksi hän koordinoi monikulttuurisuuteen liittyviä toimintoja oman työn ohella Antinluoman työparina.

Porvoon suomenkielisissä kouluissa on noin 750 eri kielitaustoista tullutta oppilasta. Suurimmat kieliryhmät ovat arabia (115), viro (83), venäjä (80) ja ukraina (77). Eniten eri kielitaustoista tulevia on Peipon, Kevätkummun, Pääskytien ja Linnajoen kouluissa.

Sekä Kevätkummun että Peipon koulussa jo useampi kuin joka kolmas on muunkielinen.

– Meidän koulussa kuulee montaa eri kieltä. Edellä mainittujen lisäksi meillä puhutaan muun muassa albaniaa, vietnamia ja kiinaa, Simola kertoo.

Ruotsinkielisissä kouluissa muunkielisiä on vain parisenkymmentä. Näistä noin puolet puhuvat ukrainaa.

– Suomen hallitus pyrkii siihen, että noin 5–10 prosenttia muunkielisistä kotoutuu ruotsin kielellä. Tätä varten on pohdittu ohjausprosesseja ja käytäntöjä, jotta kotoutumispalveluissa voitaisiin tarjota maahanmuuttajille aidosti sekä suomen- että ruotsinkielisiä vaihtoehtoja, Antinluoma kertoo.

Eri kielitaustoista tulevien oppilaiden määrän kasvu edellyttää myös muutoksia opetukseen.

– Koulun perustehtävä on mahdollistaa oppiminen. Raivaamme alusta asti oppimisen esteitä, ja jos havaitsemme tuen tarpeen, tarjoamme sitä, Simola sanoo.

Suomeen muuttaessaan oppilas on noin vuoden kestävässä, perusopetukseen valmistavassa opetuksessa.

– Myös perusopetukseen osallistuminen on kotouttavaa ja eräänlainen kielikylpy, kun puhumme tunneilla suomea, Simola kertoo.

Porvoolaiskouluissa muunkielisille oppilaille tarjotaan myös oman äidinkielen opetusta.

– Tällä hetkellä Porvoossa opetetaan suomen ja ruotsin lisäksi kymmentä eri äidinkieltä. On selvä, että kun meillä on paljon eri kieliä puhuvia, ihan kaikille ei voida tarjota oman äidinkielen opetusta, Antinluoma kertoo.

Kriteerinä oman äidinkielen opetukselle on se, että ryhmässä on oltava vähintään kahdeksan oppilasta.

Heille tarjotaan mahdollisuutta opiskella äidinkieltään kaksi tuntia viikossa. Opetus järjestetään siinä koulussa, missä on eniten kieliryhmän edustajia ja opettajina on pääosin natiivipuhujia, jotka ovat saaneet opettajankoulutuksen omassa maassaan.

– Porvoolla on käynyt valtavan hyvä tuuri. Ei ole itsestään selvää, että oman äidinkielen opettajaksi saadaan näin päteviä henkilöitä, jotka usein kielenopetuksen lisäksi tarjoavat kulttuuritulkkausta ja toimivat myös koulunkäynnin ohjaajana. He ovat perheille ja oppilaille tärkeitä kotouttajia, Simola sanoo.

Antinluoman mukaan Porvoossa tehdään erityisen hyvää työtä muunkielisten koululaisten oppimisen eteen, koska Porvoossa on tehty päätös muun muassa valmistavan- ja oman äidinkielen opetuksen järjestämisestä, jotka molemmat ovat kunnalle vapaaehtoisia.

– Kaikissa kunnissa ei ole samanlaisia palveluja kuin Porvoossa, jossa kyse on ollut myös arvovalinnasta. Kun Suomen ja Porvoon väestö vähenee, tarvitsemme osaavaa työvoimaa, ja kaikkien kouluttaminen on yhteinen etumme, hän kertoo.

Kotoutuminen on toki muutakin kuin suomen tai ruotsin kielen opettelua. Se on myös kokemusta siitä, että kuuluu yhteisöön, Simola ja Antinluoma muistuttavat.

– Pelkkä koulunkäynti ei riitä tekemään kaupungista omaa, vaan kiinnittyminen yhteisöön tapahtuu myös vapaa-ajalla, Simola sanoo.

Kouluissa järjestetään muun muassa monikulttuurisia vanhempainiltoja, joissa eri toimijat esimerkiksi nuorisopalveluista käyvät esittelemässä perheille erilaisia palveluita ja hankkeita. Porvoossa kotoutumista tuetaan tarjoamalla muun muassa harrastusneuvontaa maahanmuuttajataustaisille nuorille.

Eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat lapset ovat elävä ja luonnollinen osa porvoolaiskoulujen arkea, mikä nähdään rikkautena. Haasteitakin totta kai on, mutta sekä Simola että Antinluoma haluaisivat nähdä, että julkisuudessa nostettaisiin enemmän esille niitä positiivisia seikkoja, joita monikulttuurisuus tuo mukanaan.

– Globaalissa maailmassa on mieletön rikkaus päästä tutustumaan erilaisiin kulttuureihin omassa kotikaupungissa, Simola sanoo.

Simolan ja Antinluoman mukaan monikulttuurinen koulu valmistaa oppilaita monikulttuuriseen maailmaan.

– Rohkaisen porvoolaisia tutustumaan eri kieliyhteisöistä tuleviin. Kun uusiin tulijoihin tutustuu, asenteet muuttuvat myönteisemmiksi, muunkieliset kotoutuvat ja kaikki hyötyvät, Markku Antinluoma sanoo.

Teksti ja kuvat: Merja Forsman / Porvoon kaupunki