Joko olet kiertänyt Porvoon kansallisen kaupunkipuiston?

Suomessa on yhteensä 11 kansallista kaupunkipuistoa. Ensimmäinen puisto perustettiin Hämeenlinnaan yli kaksikymmentä vuotta sitten. Porvooseen perustettu puisto oli Suomen viides.
Kansallisia kaupunkipuistoja pidetään eräänlaisina kansallispuistojen urbaaneina haastajina. Niiden konsepti koetaan niin ainutlaatuiseksi, että niitä on käytetty UNESCOn Historical Urban Landscape -hankkeessa esimerkkeinä.

Mutta mikä on kansallinen kaupunkipuisto?

Kansallisella kaupunkipuistolla tarkoitetaan kaupunkiympäristössä sijaitsevaa arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien kokonaisuutta, jonka säilyttämiseen ja hoitamiseen kaupunki on sitoutunut.

– Jokaisella kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvalla alueella pitää olla kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen ja puistoarkkitehtonisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita, kertoo Porvoon kaupunkisuunnittelun maisema-arkkitehti Anne Rihtniemi-Rauh.

Kansallinen kaupunkipuisto on siis laaja ja yhtenäinen alue, joka yhdistää erilaiset merkittävät kulttuuriympäristöt luontoon saumattomasti.

– Kansallisen kaupunkipuiston pitää alkaa ydinkeskustasta tai heti sen lähettyviltä. Alueen täytyy olla viheralueiltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin voi siirtyä kaupunginosasta toiseen, Rihtniemi-Rauh kertoo.

Porvoon kansallinen kaupunkipuisto perustettiin 16 vuotta sitten. Runsaan 2000 hehtaarin alue alkaa Maarin pohjoispäästä. Se kattaa Linnamäen keskiaikaisen muinaislinnoituksen ja Vanhan Porvoon sekä Näsin mäen mäntyjen peittämän rinteen aina hautausmaan laitaan saakka.

Jokiranta, Runeberginpuisto ja August Eklöfin puisto mukaan lukien, kuuluvat alueeseen.
Kokonniemen kohdalla kansallinen kaupunkipuisto laajenee: Idässä se jatkuu Joonaanmäelle, Ruskiksen linnustonsuojelualueelle, Stensbölen kartanon vanhoihin metsiin ja Humlaan saakka.

Lännessä puolestaan puisto peittää Kokonniemen, Sikosaaren, Uddaksen, Gammelbackan kartanometsän, Tornikallion, salaperäiset Sahasaaret ja Hamarin rannan sekä Lennätinvuoren luonnonsuojelualueen.
Kansallisen kaupunkipuiston uloin piste on Emäsalonselällä.

Ajatus omasta kansallisesta kaupunkipuistosta virisi Porvoossa reilu kaksikymmentä vuotta sitten.

– Tykkäsin konseptista. Sehän on nerokas! Siinä yhdistyvät luontoarvot, kauneus, kulttuuriperintö ja historia sekä sosiaaliset arvot. Arvostan kansallispuistoja, mutta kansallinen kaupunkipuisto tuo esiin tärkeää kaupunkiluontoa: puutarhoja, hedelmätarhoja, puistoja ja niittyjä, Rihtniemi-Rauh kertoo.

Porvoossa on harvinaisen paljon kulttuurihistoriaa ja luontoa aivan kaupungin keskustassa ja sen kupeessa, joten se täytti hyvin ympäristöministeriön tiukat kriteerit.

Siitä huolimatta ei ollut itsestään selvää, että hanke onnistuisi.

– Siihen aikaan maanomistajien piti suostua siihen, että tällä kansallisen kaupunkipuiston statuksella suojeltaisiin alueen luonto- ja maisema-arvot, Rihtniemi-Rauh kertoo.

Lopulta kaikkien noin 200 maanomistajan allekirjoitukset saatiin kerättyä hakemusta varten.

– Niin moni uskoi, että kansallinen kaupunkipuisto suojelisi sitä, mikä on täällä suojelemisen arvoista! Se oli hienoa.

Rihtniemi-Rauh on Porvoon kansallisesta kaupunkipuistosta ylpeä.

– Yksi päätavoitteistamme oli saada Porvoon kansalliseen kaupunkipuistoon reitti, joka kulkisi joen- ja merenrantaa pitkin ja yhdistäisi eri alueet toisiinsa. Se on onnistunut, rantareitti on valmis, hän kertoo.

Vanhat näköalapaikat ja reitit on nostettu esiin, ja niistä on tullut tunnetumpia porvoolaisille ja matkailijoille.

– Vanhoilta näköalapaikoilta avautuvat maisemat kotikaupunkiimme. Tällaisena aikana on henkisesti voimaa antavaa, että näkee pitkälle kuten Tornikalliolta saaristoon. Tai saa eheän näkymän kotikaupunkiinsa kuten Kokon mäeltä tai Näsin kiveltä. Se lisää turvallisuudentunnetta ja elämänhallinnan tunnetta, kun saa tutun ympäristön katseella haltuunsa, Anne Rihtniemi-Rauh toteaa.

Laajaa aluetta hoidetaan ja kehitetään sen vaatimalla herkkyydellä.

– Me asukkaat voimme olla rauhallisin mielin: Porvoon arvokkaimmat ympäristöt säilyvät ja niitä vaalitaan niin, että ne kantavat myös tuleville sukupolville. Vanhoja rakennuksia kunnostetaan ja luontoa ennallistetaan. Juuri nyt luonnon monimuotoisuus on ajankohtainen aihe. Esimerkiksi Maarin niityiltä on poistettu vesakkoa ketokasvien tieltä, jotta monet arvokkaat muinaiskasvit ja aurinkoista alaa tarvitsevat hyönteiset ovat saaneet takaisin elintilaa, hän kertoo.

Rihtniemi-Rauhin mukaan kansallinen kaupunkipuisto kutsuu paitsi liikkumaan ja viihtymään maisemissaan, myös järjestämään ja osallistumaan monenlaisiin tapahtumiin.

– Tapahtumat ovat vahvistaneet Porvoon kansallisen kaupunkipuiston asemaa monipuolisena ja elämyksellisenä tapahtumapaikkana. Alueelta löytyy sopivia paikkoja isoille, keskisuurille ja pienille tapahtumille. Paikan valinnassa ymmärretään nykyisin myös se, mitä vaikutuksia tapahtumista on eliölajistolle ja ympäristölle, Rihtniemi-Rauh kertoo.

Kansallisia kaupunkipuistoja on Porvoon lisäksi Forssassa, Hangossa, Heinolassa, Hämeenlinnassa, Kokkolassa, Kotkassa, Kuopiossa, Porissa, Savonlinnassa ja Turussa.

Moni retkeilijä kertoo tavoitteekseen käydä kaikki Suomen 41 kansallispuistoa läpi. Mitä jos ottaisi tavoitteeksi kiertää niiden kaupunkilaisvastineet, kansalliset kaupunkipuistot?

– Minä olen käynyt ne kaikki läpi, Rihtniemi-Rauh paljastaa.

– Kansalliset kaupunkipuistot ovat paljon saavutettavampia, eivätkä ne vaadi niin kovaa kuntoa kuin kansallispuistoissa patikointi. Ne ovat keskustaa lähellä ja palvelujen keskellä. Lähellä on majoitusta ja ruokapalveluja. Torilta saa muikut ja perunat.

Kun astun Näsin kivelle, saan silmieni eteen vanhojen valokuvien maisemia: 1500-luvun kauppalaivan, joka saapuu Porvooseen, 1700-luvun silakkamarkkinat, 1800-luvun tehdasmiljöön Länsirannalla ja 1900-luvun maiseman, jossa teollisuus vähitellen väistyy asutuksen alta. Näen kiveltä myös nykyvuosien kehityksen. Porvoon kokemat muutokset eivät ahdista minua, vaan ne ovat sopineet mielestäni hienosti porvoolaiseen maisemaan.
Näsin kivellä tulen hyvälle tuulelle. Tunnen olevani kaupungin sydämessä, kaupunkisuunnittelija. Voin tuntea ylpeyttä kaupunkikehityksestä. Tämä on näköalapaikka, mikä liittyy myös ammattiini.

1800-luvun lopussa perustettu Kokon kansanpuisto on yksi Suomen vanhoista kaikkien kaupunkilaisten virkistys- ja ajanviettopaikoista. Alun perin puistoon tultiin vesiä pitkin veneellä tai höyrylaivalla, ja perillä kävijää odottivat musiikki ja tanssit.

Nykyään puistossa käydään paljon piknikillä, ja ulkogrillit ovat aktiivisessa käytössä.
Kokon kansanpuistossa suosikkipaikkani on korkealla kalliolla, jossa on kallioon hakattu aurinkokello. Alue on jännittävä. Kun kallio lämpenee, ilmassa tuoksuvat kuuset ja männyt.

Porvoo pyrkii säilyttämään ja elvyttämään kansanpuiston vanhaa kasvillisuutta. Täällä on jonkin verran vanhoja sipulikasveja, rikas keto- ja niittylajisto, ja osa puiston syreeneistä on ikivanhoja. Nämä puistosyreenit tuotiin Suomeen ehkä 1800-luvun lopussa, ja ne ovat vieläkin hengissä.

Jos kaipaan töiden jälkeen nopeaa elpymistä, kuljen Vanhan Porvoon läpi Maariin, josta nousen portaat Linnamäelle. Sieltä kierrän kirkon ohi takaisin kohti keskustaa.

Tämä on lempireittini. Se johtaa kaupungin sydämestä luonnonhelmaan historian kautta.
Aamuvarhaisella linnut laulavat Maarissa ja kun ketokukat kukkivat, saatan käydä katsomassa Linnamäen valliketoa. Tähyilen varovasti poluilta ja yritän bongata niin monta yrttiä kuin pystyn. Linnamäellä on Etelä-Suomen lajirikkain niitty. Aina jos näen sellaisen kasvin, jota en ole ennen nähnyt, olen innoissani.

Teksti ja kuva: Merja Forsman