Porvoon luontokoulu 25 vuotta – luontokoulu on yhä tärkeämpi tänä päivänä

Myllymäen koulun pihalle on kerääntynyt joukko 6.B-luokkalaisia. Tänään on tarkoitus mennä kiertämään lähikortteleita ja tarkkailemaan lintuja yhdessä Porvoon luontokoulun ja Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry:n kanssa.

Sää on talvinen – pakkanen paukkuu ja aurinko paistaa. On oiva hetki tehdä bongauksia – ja heti kuuluukin tuttu raakunta. Tunnistaako joku?

– Varis! yksi oppilaista huutaa.

Porvoossa on toiminut kiertävä luontokoulu jo 25 vuotta. Tänä aikana yli 53 000 oppilasta ja opettajaa on päässyt kokemaan luontoa luontokoulun mukana.

Luontokoulun ideana on viedä koululaisia lähiympäristöönsä oppimaan luonnosta. Samalla annetaan lapsille ja opettajille vinkkejä, mitä lähiluonnossa voi kokea luontokoulun ulkopuolellakin.

Luontokoulun ohjelmat vaihtelevat. Talvella oppilaat esimerkiksi tarkkailevat lintuja ja etsivät eläinten jättämiä jälkiä.

– Meillä on esiopetusryhmille retki, jossa lainaamme hassun professori Muista Matónin tutkimuslaukkua. Ohjelmassa autamme häntä ja hänen työkavereitaan Haja Mielistä ja Uno H. Dusia tutkimaan talvista luontoa, Pia Lindström kertoo.

Keväämmällä luontokoulu vie lapsia muun muassa oppimaan linnuista ja rakentamaan linnunpesiä tai tutkimaan vedenalaista elämää tai hämähäkkejä.

– Hämähäkeillä on pelottava ja huono maine, mutta oikeasti ne ovat tärkeitä, mielenkiintoisia ja kauniita. Negatiiviset mielikuvat unohtuvat nopeasti, kun tutkimme niitä, Lindström kertoo.

Vuoden pimeimpään aikaan luonto tarjoaa Lindströmin mukaan rauhoittumista. Silloin luontokoulussa voidaan vaikka laittaa makuualustat maahan ja kuunnella tarinoita.

– Huomaan, että monet lapsista pitävät siitä. Luonto antaa rauhoittua ja levätä. Harjoittelemme myös yhteistyön tekemistä ja vahvistamme retkeilytaitojamme, Lindström sanoo.

Myllymäen puissa visertää yllättävän monia lintulajeja. Suurin osa tunnistaa talitiaisen ja mustarastaan, mutta mikäs on tuo harvinaisempi laji? Sehän on keltasirkku.

Purevasta pakkasesta huolimatta oppilaat jaksavat katsella lintuja ympärillään.

Opettaja Katarina Wiksten-Valasti kertoo luontokoulun tarjoavan mahdollisuuden opettaa tärkeitä asioita luonnosta ja ihmisen paikasta siinä.

– Kiva kun voi luontokoulun kautta näyttää moderneille lapsille luontoa ja saada koulupäivään vähän erilaista ohjelmaa, hän kertoo.

Luokka on osallistunut jo useampia kertoja luontokouluun. Viime kerralla oppilaat pääsivät harjoittelemaan luonnossa selviytymisen taitoja Joonaanmäellä. Lapset rakensivat muun muassa tuulensuojia pressuista ja lämmittivät mehua retkikeittimellä.

Koska luontokoulun teemat vaihtelevat ja niissä yhdistellään eri oppiaineita, jokaisella kerralla voi oppia jotain uutta.

Luontokouluja on ollut Suomessa jo 40 vuoden ajan. Ensimmäinen luontokoulu perustettiin Natur och Miljö -järjestön toimesta vuonna 1986 Siuntioon, josta idea alkoi levitä ympäri Suomea. Porvoossa luontokoulu käynnistyi virallisesti 1.1.2001.

Lindströmin mukaan 25 vuodessa kiinnostus luontoa kohtaan ei ole hävinnyt mihinkään.

– Luonto on vuodesta toiseen vastustamaton. Se on luotettava työkaveri, joka tarjoaa aina jotain. Luonnossa ei ole koskaan tylsää. Minua luonto ja luontokoulussa työskentely on auttanut säilyttämään leikkimielisyyden ja uteliaisuuden, Lindström kertoo.

Se, mikä vuosien mittaan sen sijaan on muuttunut, on perheiden mahdollisuus viedä lapsia luontoon. Kuten monessa muussakin, myös luonnossa oleskelemisessa näkyy yhteiskunnan polarisaatio.

– On paljon eroja, miten lapset liikkuvat vapaa-ajallaan. Osa liikkuu yhä luonnossa perheen kanssa, osa ei juurikaan. Omassa lapsuudessani kaikki leikkivät luonnossa, Lindström kertoo.

Siitä syystä luontokoulun merkitys on hänen mielestään tänä päivänä entistäkin tärkeämpi.

– Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta luontosuhteen kehittymiseen vapaa-ajalla, sitä on tärkeää tarjota varhaiskasvatuksessa ja koulupäivän aikana. Luontokoululta opettajat voivat saada tukea luontokasvatukseen ja ulkona opettamiseen. Lasten tulisi saada kosketus aitoon luontoon ja aistielämyksiä, sillä ne luovat tunnesiteen luontoon ja ovat pohja halulle huolehtia maapallosta, Lindström kertoo.

Vuosia sitten, kun Lindström vei koululaiset tutustumaan puron elämään, haaviin tarttui jotain yllättävää.

– Muistaakseni joku huusi, että ”käärme!”. Yksi oppilaista oli saanut haaviinsa merestä puroon nousseen nahkiaisen. Katsoimme sitä ihmeissämme, että voiko olla tottakaan. Uskallan väittää, että lapset tulevat muistamaan tuon hetken lopun elämäänsä! Lindström sanoo.

Hänen mielestään parasta luontokoulussa ovat juuri yllättävät havainnot ja niihin liittyvä lasten innostus.

– Ei pidä väheksyä ihan arkisia havaintojakaan. Oma pihakin voi olla täynnä tutkittavaa ja ahaa-elämyksiä. Sellaiset löytämisen ja tutkimisen riemut ovat käsinkosketeltavia

Hän korostaa, että luontokoulussa kunnioitetaan luontoa ja sen asukkaita. Empatiakasvatus on osa luontokoulun ydintä. Samalla kaiken löytämisen ja etsimisen riemun keskellä lapset saavat luontoliikuntaa raikkaassa säässä, hyviä mikrobeja ja luonnon hyvinvointihyötyjä.

– Tärkeintä on malttaa pysähtyä ja olla läsnä hetkessä, Lindström sanoo.

Varpaita alkaa kipristellä ja nenänpäät punoittavat. Luontokoulun retki on tullut päätökseensä, tällä kertaa pakkasesta johtuen vähän suunniteltua aikaisemmin.

Nana ja Amanda kertovat, että retkestä jäi mieleen lintujen nimiä.

– Talitintti ja mustarastas ainakin, Nana kertoo.
– Ja sinitiainen, Amanda lisää.
– Ehkä nyt tämän retken jälkeen katsoo vähän eri tavalla lintuja ja pohtii, mitä lajia ne ovat, Nana pohtii.

Teksti ja kuvat: Merja Forsman