Hidastuksia

Hidastuksia on kahden helsinkiläisen kuvanveistäjän, Timo Heinon ja Kaisu Koiviston, yhteisnäyttely. Heino ja Koivisto ovat 1980-luvun lopulta alkaen olleet Suomessa edelläkävijöitä moniaineksiselle materiaaliselle työskentelylle, joka on sittemmin yhdistetty uusmaterialismin käsitteeseen. Siinä keskeistä on kiinnostus inhimillisen ja ei-inhimillisen materian yhteenkietoutumiseen sekä merkitysten ja aineellisuuden yhteismuotoutumiseen. Huoli ympäristökriisistä ja viime kädessä ihmiskunnan selviytymismahdollisuuksista alati kiihtyvien muutosten pyörteissä huokuu näyttelyn pohjavireenä.

Timo Heino valmistaa veistoksensa kollaaseina ja tilateoksina eri ainesosien muodostamista koosteista ja esineyhdistelmistä. Heino yhdistelee ja rinnastaa yllättävillä tavoilla sekä luonnonmateriaaleja että synteettisiä hi-tech -materiaaleja. Rinnastuksissa patinoitunut nostalgia kietoutuu yhteen eräänlaisena rinnakkaistodellisuutena nykypäivän synteettisen todellisuuden kanssa — menneisyys syleilee nykyisyyttä. Nämä ainekset ovat eläneet eri aikoina, eri yhteyksissä, eri tarkoituksissa ja moninaisten merkitysten kasautumissa jo ennen kuin ne on liitetty teoksiin. Heino ajattelee teoksiaan kolmiulotteisina hidastuskuvina aineellisen maailman kiertokulussa. Sellaisina ne ovat myös jatkuvan edelleenmuovautumisen alaisia.

Kaisu Koiviston työskentelyn keskiössä ovat veistokset ja valokuvat. Hän työskentelee vuoropuhelussa kuvauspaikkojen ja materiaalien kanssa: näistä kumpuavat hänen teostensa aiheet. Materiaalit ovat hänelle dokumentteja, jotka kertovat ihmisen toiminnasta ja muutoksessa olevista arvoista. Samalla kierrätysmateriaalien aiemmat käyttötarkoitukset ja vaiheet tulevat osaksi veistoksia. Valokuvaaminen avaa Koivistolle toisenlaiset keinot kertoa materiaaleista ja ajan kulumisen näkymisestä niissä. Hitaan hajoamisen tai kasvun prosessit ovat hänen valokuviensa ydintä sekä jäätikkönäkymissä että hylättyjä tehdastiloja esittävissä teoksissa. Kulutustavaroita valmistaneet tuotantolaitokset murenevat jälkiteolliseen hiljaisuuteen luonnonvoimien myötä.

Heinoa ja Koivistoa yhdistävät myös kiinnostus materiaaleihin sisältyvään ajalliseen kerrostuneisuuteen sekä paikkaspesifisyys, jossa tilat ja paikat toimivat keskeisinä lähtökohtina teosten rakentumiselle. Galleria Vanhassa Kappalaisentalossa paikan historia on aistittavissa monin eri tavoin. Näyttelytilana on 1760-luvun alussa rakennettu kivitalo, joka sisältää jo itsessään erilaisia ja eriaikaisia historiallisia kerrostumia. Tärkeä asia tilassa Heinolle ja Koivistolle on myös sen intiimiys. Lisäksi Vanhan Kappalaisentalon sijainti keskellä Vanhaa Porvoota jatkaa historiallisen miljöön myötä kiinnostavaa aikajatkumoa itse näyttelytilaa ja rakennusta laajemmin, kokonaisvaltaisena historian kerrostuneisuutena, joka läpäisee näyttelyn teeman, Hidastuksia. Historiallista jatkumoa ja eri kestoisia ajallisia tapahtumisprosesseja täydentävät Heinon ja Koiviston teosten materiaalit, jotka ulottuvat luonnonmateriaaleista valokuviin ja uusimpiin hi-tech -materiaaleihin.

Lämmin kiitos Greta ja Alfred Runebergin säätiölle ja Suomen Kulttuurirahastolle näyttelyn tukemisesta.