Avanti! äänitaideteokset länsirannalla

Säveltäjä Minna Leinosen ja äänisuunnittelija Jussi Suonikon Tondikt med Söderskär on innoittunut Söderskärin karun kauniista luonnosta ja majakasta. Saarella äänitetyt riskilän korkea vihellys, veneen kahleet, avomeren ja tuulen äänet sekä majakan myrskylyhdyn heilunta yhdistyvät sävelrunossa Arvo Turtiaisen Söderskär-runon säkeeseen.

Vokalisti: Kielo Kärkkäinen
Suomenkieliset runot on kääntänyt ruotsiksi Henrika Ringbom.

Tondikt med Söderskär, säe Arvo Turtiaisen runosta Söderskär

Siellä auringon uuvuttamat luodot
ja karien kuumat otsat,
siellä aaltojen lakkaamaton ajo
ja maininkien paini riuttojen rintaa vasten.

Diktfragment Arvo Turtiainen, översättning Henrika Ringbom

Därute skären utmattade av solen
och grynnornas heta pannor
därute vågornas ändlösa gång
och dyningarna tryckta mot revens bröstkorg

Ohikiitävä aikakoneellinen hetki Porvoon vanhan sillan kupeesta. Arjen ääniä, työn ja elämän sävyjä ja tunnelmia sillalta käsin tarkastellen. – Jennah Vainio (2022)

Materiaali: Runo (Våren Flyktar Hastigt (ote) – Johan Ludvig Runeberg, äänitys ja tulkinta Jennah Vainio, 22.3.2022) ; Melodia (soittimilla dulcimer, marxaphone, säv, sov, Jennah Vainio) ; Foley efektit ja muut samplet (Computer Music Magazine /Free samples ; Sound Bible /Free samples).

Maija Hynninen, sävellys, nauhoitus, editointi ja miksaus
Jussi Lehtonen, miesääni
Niko Kumpuvaara, harmonikka
Luonnonääniä ladattu freesound.org-sivustolla olevasta Yleisradion äänitehostearkistosta.
Teosta on työstetty IRCAM-keskuksessa ja Musiikkitalolla Musiikkiteknologiaosaston tiloissa.

Kesäisissä tunnelmissa oleva Tanssinko sinulle? kasvaa Porvoossa pesivien harvinaisempien muuttolintujen äänistä kohti teoksen keskiössä olevaa Katri Valan runoa Sininen puutarha (1924). Runossa kertoja on juuri kylpenyt virrassa ja hänen jalkansa tuntuvat kepeiltä: “Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?”. 1800-luvulla Porvoossa hyräiltiin Vandrarevalsen nimistä melodiaa, joka muuntui J. Alfred Tannerin käsissä Kulkurinvalssiksi 1900-luvun alkupuolella. Tämä lempeätunnelmainen valssi kutsuu nyt kulkijaa täällä Porvoon jokirannassa tanssin pyörteisiin.

Säveltäessäni teosta pohdin myös muuttuvaa luontoa ja maisemaa tämän installaation 15-vuotisen elinkaaren aikana. Miten esimerkiksi alueen lintukanta muuttuu joittenkin lintujen jäädessä pysyvästi vuoden ympäri Porvooseen. Tuleeko joistain lintulajeista ehkä vieläkin harvinaisempia kuin nyt?

Olin tullut yöksi on sävelletty porvoolaistaustaisen Paperi T:n runoon teoksesta post-alfa. Runon teemoina ovat rakkaus ja meri. Rytmisesti kiehtova runo taipuu ääniteoksessa lyyriseksi vokaalimusiikiksi.

Säveltäjä: Minna Leinonen ja äänisuunnittelija Jussi Suonikko
Vokalisti: Kielo Kärkkäinen.
Suomenkieliset runot on kääntänyt ruotsiksi Henrika Ringbom.

Olin tullut yöksi, Paperi T

olin tullut yöksi
aamuksi palaaminen olisi nyt mahdotonta
naamani valuessa lavuaariin
kerroit että sulla on aina ollut tarve asua lähellä merta
vaikka synnyitkin sisämaahan
tai ehkä juuri siksi
allamme on kilometreittäin mustaa vettä

Paperi T, översättning Henrika Ringbom

jag blev till natten
att bli morgon igen gick inte längre
när mitt ansikte rann ner i lavuaren
sa du att du alltid behövt bo vid havet
fast du föddes i inlandet
eller kanske just därför
under oss kilometrar av svart vatten

Maija Hynninen, sävellys, nauhoitus, editointi ja miksaus
Jussi Lehtonen, miesääni
Teosta on työstetty IRCAM-keskuksessa ja Musiikkitalolla Musiikkiteknologiaosaston tiloissa.

Sisäinen maailma, talvinen maisema, avaruus. Etsin Katri Valan runolle Sininen puutarha paria, joka olisi tunnelmaltaan erilainen, mutta jotenkin samalla taajuudella. Södergranin runossa Till fots fick jag gå genom solsystemen etsitään itseä ja sielunkumppaneita. Aurinkokuntien läpi kulkeneella matkalla on jo löytynyt kaistaleita omimmasta itsestä, mutta sydän vielä etsii kaltaisiaan. Siitä leiskuvat kipinät kohti toisia suuria sydämiä — ehkäpä vuosikymmenen nuorempi Katri Vala olisi voinut olla yksi tällainen sielunkumppani?

Teoksen äänimaailma syntyi kuin varkain kokeillessani erilaisten äänilähteitten nauhoitusta Pariisin IRCAM-keskuksen kaiuttomassa nauhoitustilassa. Tilassa resonoi vain soitettava esine, eikä mitään muuta voi kuulla kuin sen ja oman kehon ääniä. Tällaisessa erikoislaatuisessa tilassa ajatukset myös siirtyvät uusille raiteille ja korva herkistyy kuulemaan äänen pienimmätkin vivahteet. Ollaan korvin aistittavalla matkalla äänten universumissa.

Dualistisessa teoksessa Kristinusko, jota symboloivat Porvoon Tuomiokirkon kellot, kirkkourut ja bysanttilainen mieskuoro keskiaikaisine avosävyisne harmonioineen, kohtaa lähi-idän Minareettien rukouskutsut. -Jennah Vainio (2022)
Materiaali: Porvoon Tuomiokirkon kellot (äänitys 28.2.1987, YLE) ; DX7 syntetisaattori (sävellys, äänitys ja soitto 2.3.2022 Jennah Vainio) ; takkatulen rätinä (äänitys Jennah Vainio).