Kaija-Riitta Iivonen

Pääkirjaston lastenosastolle sijoitettu Kaija-Riitta IIvosen teos Gulliver pysäyttää sekä nuoria että vanhempia kirjastonkäyttäjiä pohtimaan ison ihmisen avuttomuutta.



"Gulliver-teos on oikeastaan kulkenut ajatuksena mukanani jo pitkän aikaa. Prosessi alkoi, kun näin samanaiheisen teoksen vieraillessani Pietarissa noin 25 vuotta sitten - siinä tosin ihmishahmon korvasi suurikokoinen kissa, jonka päällä hiiret telmivät. Tämä teos huvitti minua suuresti, ja näin siinä myös yhteyksiä senhetkiseen poliittiseen tilanteeseen Neuvostoliitossa.

Samoihin aikoihin lähipiiriini syntyi uusi ihminen - tapahtuma, joka herätti paljon tunteita suuressa joukossa ihmisiä. Lapsen syntymä sai minut pohtimaan, kuinka niin pieni olento vai saada niin suuria aikaan pelkällä olemassaolollaan. Ihmiset muuttivat käyttäytymistään, toivat sille lahjoja, hiljensivät ääntään jotta se saisi nukkua. Luin myös lehdestä uutisen vanhuksesta, joka makasi kuolleena omassa kodissaan viikkokausia , kunnes ruumiin haju paljasti traagisen tapahtuman ja mietin, että toisaalta aikuisen ihmisen, joka on kerännyt itseensä kaiken elämänkokemuksen, täytyy kutistua hyvin pieneksi, pelkäksi hajumolekyyliksi ennen kuin edes läheiset huomaavat hänet."

Aloin pohtia enemmänkin suuren ja pienen välistä dilemmaa. En ole koskaan lukenut kirjaa Gulliverista. Olen kyllä selaillut sitä, mutta en oikein päässyt sisälle koko tarinaan ja luulen, että se sisältää paljon enemmän ja laajempia ajatuksia kuin pelkän tarinan sidotusta jättiläisestä. Päätinkin rakentaa oman Gulliverin, sillä minua viehätti myös konkreettisesti ajatus esim Porvooseen saapuvasta jättiläisestä - kuinka ihmiset suhtautuisivat siihen.

Teoksen rakennusvaiheessa kuvittelimme silloisen apulaiseni kanssa, kuinka Gulliver sijoitettaisiin esim. torille, kuinka jotkut keksisivät alkaa myymään pääsylippuja sitä katsomaan tuleville ihmisille; toiset yrittäisivät löytää muita keinoja ansaita rahaa jättiparan kustannuksella. Sen suojissa tanssittaisiin ja pelattaisiin korttia, ja pelkääjät - suuremmat ihmisjoukot seisoisivat kauempana ihmettelemässä.

Gulliver ei kuitenkaan koskaan ole ollut minulle ihminen, vaan nimenomaan ilmiö. Eikä edes välttämättä poliittinen ilmiö, vaan mikä tahansa ajatus, ideologia, joka saa ihmiset joukoittain mukaansa niin, että yksilö menettää tietyllä tavalla oman tahtonsa ja muuttuu vallan käskyläiseksi. Oli valta sitten hyvän tai pahan asian puolella."