Bensanhajuinen nuorisotila

Paikka on helppo löytää. Sen edustalla pörisevät mopot ja sisältä kuuluu työvälineiden kolke ja puheensorina.

Tarmolaan elokuussa avatusta mopopajasta on tullut nopeasti suosittu nuorten kohtaamispaikka, josta puhutaan lämpimästi niin nuorten keskuudessa kuin kodeissa. Kävimme katsomassa, mistä on kyse.

Samu Venäläinen, 16, Niko Kiviranta, 17, ja Remi Pimiä, 16, käyvät pajalla lähes joka kerta, kun se on auki.

– Täällä on mahdollisuus korjata mopoja. Itseäni houkuttaa paljon enemmän tulla tänne hallille kuin mennä jonnekin muualle vain istumaan, Remi kertoo.

– Samaa mieltä, mukavat ohjaajat. Ei ole tarvinnut kenenkään kanssa riidellä, Remi nauraa.

Paja on auki kolmena iltana viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Ohjelmassa on mopojen korjaamista, hengailua ja PlayStationin pelaamista.

– Mä rakennan omaa mopoani ja autan, jos kaverit tarvitsevat apua, Samu selittää.

– Mä ehkä enemmän autan täällä muita, Niko kertoo.

Porvoon nuorisopalvelujen nuorisotyöntekijä Marko ”Mape” Heinonen ja seurakunnan diakoninen erityisnuorityöntekijä Milla-Maria Liikala hehkuttavat mopopajojen ilmapiiriä.

– Toiminta ei todellakaan ole ylhäältä alas annettua, vaan nuoret ovat itse toimijoina, Mape korostaa.

Koko pajan toiminta on nuorten suunnittelemaa ja aikuiset ovat mukana turvana, tukena ja neuvojen antajana, jos neuvoja kaivataan.

Mopon korjaamisen lisäksi nuoret oppivat pajalla monia muitakin taitoja, kuten ongelmien ratkomista ja sinnikkyyttä.

– Mopon korjaaminen on usein vähän sellaista Sherlock Holmes -hommaa. Jos esimerkiksi mopo booaa (moottori ei toimi kuten pitäisi), nuori alkaa poissulkea vaihtoehtoja, etsiä tietoa eri lähteistä ja kokeilla eri asetuksia, Mape selittää.

Samalla opitaan tiedonhakua ja itse tekemistä. Kun ongelma ratkeaa, nuori saa onnistumisen tunteen.

Kona on nuorten slangia ja se tarkoittaa hyvää juttua, onnistumista.

– On varmasti turhauttavaa, kun ei kerralla onnistu, mutta siinä oppii sinnikkyyttä ja myös tunteiden hallintaa, Milla-Maria lisää.

Kaiken ohessa voi omaksua yllättäviäkin taitoja.

– Suurin osa täällä on teini-ikäisiä, joille ei siivoaminen ole ehkä ykkösprioriteetti, mutta täällä meillä korjataan omat jäljet pois, Milla-Maria hymyilee.

Liikenneturvallisuus ja -käyttäytyminen puhuttaa aina, myös nuoria.

Mopopajoissa pidetään säännöllisesti turvallisuusvartti, jossa keskustellaan perussääntöjen lisäksi muun muassa sitä, miten toiset otetaan paremmin huomioon liikenteessä.

– Teemme siis myös valistusta. Joskus käymme läpi somesta bongattua palautetta, ja kerromme, että mitä reittejä ei kannata enää kulkea ja missä ei kannattaisi kokoontua, Mape kertoo.

Kesällä järjestetyssä pop up -mopopajassa nuoret kävivät yhdessä ohjaajien kanssa ajelulla, jossa samalla keskusteltiin liikenneturvallisuudesta. Samanlaisia yhteisajoja on suunniteltu myös ensi vuodelle.

– Suurin osa nuorista ajaa asiallisesti. Silti aika monet nuoret mopoilijat kohtaavat asiatonta kohtelua ja ennakkoluuloja, Milla-Maria harmittelee.

Hän toivoo, että aikuisilta liikenisi armollisuutta nuoria liikenteen seassa opettelevia nuoria kohtaan.

Liikenneturvallisuutta lisätään tietysti myös mopoja kuntoon laittamalla. Syksyn aikana pajassa on korjattu valoja, vaihdettu renkaita ja laitettu vuotavia pakoputkia kuntoon.

– Porvoolaiset saavat nyt nukkua rauhassa, kun ääniä on pistetty kuriin ja varmaan joka mopossa Porvoossa on nyt valotkin kunnossa; niitä on korjattu yli viidet kymmenet. Täällä ei viritellä mopoja, päinvastoin. Monet ovat tulleet tänne laittamaan mopojaan vakioksi. Monessa perheessä on säästynyt rahaa, kun paja on maksuton ja siellä on hoitunut monia pienteknikon hommia, Mape toteaa.

Suosion myötä mopopajan tilat ovat alkaneet käydä pieniksi. Mopopajaan on osallistunut parhaina päivinä reilusti yli 40 nuorta, ja kerran ovet piti jopa turvallisuussyistä sulkea ja sisääntulijoiden määrää säännöstellä.

Nyt nuoret toivovatkin lisää tiloja ja enemmän aukioloaikoja. Onko tällaiselle toiminnalle siis tarvetta?

– On! Remi, Samu ja Niko sanovat yhdestä suusta.

– Kun kelit huononevat, ei tarvitse ulkona kylmässä vesisateessa olla, jos haluaa olla kavereiden kanssa. Kaikilla ei välttämättä ole myöskään työkaluja kotona, Samu selittää.

Tilojen saaminen ei alun perin ollut mikään itsestäänselvyys. Niitä etsittiin jo keväällä 2025, mutta sopivaa tilaa ei ollut helppo löytää. Löytämistä hidasti mahdollisesti myös se, että mopoileviin nuoriin ja mopoiluun harrastuksena liittyy ennakkoluuloja.

– Täällä Tarmolassa olemme saaneet ainoastaan kerran palautetta. Naapuri tuli sanomaan, että älkää ajako tuossa kentällä, etteivät kivet lennä autoihin. Sekin oli ihan asiallisesti tokaistu, ei negatiivinen palaute, Mape sanoo.

Sen sijaan positiivinen palaute on ollut suurta, etenkin vanhempien mutta myös muiden porvoolaisten suunnalta.

Pajassa yksi poraa lattialla polvillaan, toinen säätää moottoria ja kolmas on heittäytynyt skootterin päälle lepäämään. Taustalla kuuluu läpän heittoa ja kevyttä naljailua. Kaikki tuntuvat olevan ystäviä keskenään.

– Tällaisessa harrastustoiminnassa on helppo saada ystäviä. Kesän pop up -mopopajaan tuli eräs juuri Porvooseen muuttanut nuori, ja pian hän jo ajeli muiden kanssa ympäri kaupunkia, Mape kertoo.

Kun pajaan saapuu uusi tulokas, ohjaajat katsovat, että hän pääsee mukaan porukkaan.

Vaikka pääpaino on tekemisessä ja kavereiden tapaamisessa, aikuiset ovat koko ajan läsnä nuoria varten.

– Kun nuorten kanssa ropailee (korjaa), jutut lähtevät usein liikkeelle itsestään. Tekemisen lomassa on helpompi puhua elämän haasteista, Mape kuvailee.

Nuorten mukaan mopopajaan on helppo tulla mukaan, oli mopoa tai ei. Ketään ei jätetä ulkopuolelle.

– Kaikki tuntee täällä ennestään aika hyvin, mutta vaikea uskoa, että alettaisiin hylkiä uusia, Remi sanoo.

Teksti ja kuvat: Merja Forsman