Kaavoitus on kompromisseja – Maija-Riitta Kontio on toteuttanut porvoolaisten kädenjälkeä

Kesällä eläkkeelle jäävä yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio toivoo, ettei hän ole jättänyt kädenjälkeään Porvooseen: ”Kädenjäljen tulee olla porvoolaisten.”

– Kaavoittajan työ on äärimmäisen mielenkiintoista, hauskaa ja haastavaa, sanoo Porvoon yleiskaavapäällikkö Maija-Riitta Kontio.

– Samaan aikaan pitäisi rakentaa, olla rakentamatta, suojella ja säästää. Täydennysrakentamisessa on haasteensa ja uuden alueen kaavoittamisessa omansa. Nämä ovat aina monimutkaisia tilanteita ja kaavoittajan työ monen asian summa.

Kaavoittajan tehtävänä on kuunnella asukkaita, maanomistajia, elinkeinoelämän edustajia ja seurata lainsäädäntöä, ja lopulta yleiskaavan tekemisestä päättävät luottamushenkilöt.

– Kaikki tämä pitää pistää yhteen. Totta kai silloin tulee tilanteita, joissa ihmettelen, miten saan palaset loksahtamaan ja koska kompromisseja ei aina ole, joku pettyy. Tällainen demokraattinen järjestelmä, jossa kaikkia puolia osallistetaan, on kuitenkin erinomainen. Mikään yksittäinen taho ei sanele lopputulosta, vaan kaupungista tulee kaupunkilaisten näköinen.

Kontio on tehnyt yli 30 vuoden uran kaavoittajana Porvoon alueella. Sitä ennen hän toimi Turussa maanmittaustoimiston kaavoitusyksikössä, Rauman maalaiskunnassa, Varsinais-Suomen seutukaavaliitossa, Itä-Uudenmaan seutukaavaliitossa ja Porvoon maalaiskunnassa.

– Mitään näistä ei enää ole olemassakaan, hän naurahtaa.

Nyt työpäiviä on edessä enää muutamia, sillä Kontio jää kesällä eläkkeelle.

– Tuntuu oudolta, ettei sitten tarvitse enää tehdä töitä ja saan eläkettä. Mutta aikansa kutakin. On hyvä, että tulee uusia kaavoittajia ja ajatuksia. Vanhojen kuuluukin mennä ja tilalle tulla uusia. Se on hyvä asia Porvoon kannalta ja minun kannaltani, hän sanoo.

Kontion uran aikana kaavoittajan työ on ollut alituisessa muutoksessa: trendit ovat vaihtuneet, paikkakunnat ovat yhdistyneet ja muuttuneet ja lainsäädäntö kehittynyt. Kaavoittajan työhön on tullut myös uusi näkökulma: ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

– Monet asiat ovat menneet päästöjen suhteen eteenpäin, esimerkiksi nykyporvoolaisilla on käytössään lähes nollapäästöistä kaukolämpöä, kulutussähkön päästöt ovat pienentyneet, ja rakennukset ovat energiatehokkaampia, mutta liikenteen päästövähennys on ollut vaatimatonta. Liikenne onkin suurin päästöjen aiheuttaja Porvoossa, ja kestävään liikkumiseen tulisi panostaa enemmän, Kontio sanoo.

Reilussa 30 vuodessa Porvoo on monilta muiltakin osin kehittynyt harppauksin positiiviseen suuntaan, Kontio kertoo.

– 90-luvulla tehty kuntaliitos käynnisti positiivisen muutoksen Porvoon yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta. Keskeisten alueiden osayleiskaavassa ensimmäistä kertaa kaupunkialuetta suunniteltiin kokonaisuutena, kaava hyväksyttiin vuonna 2004. Pitkään pyöritelty siltakysymyskin saatiin ratkottua ja Aleksanterinkadun rakennettiin. Sen jälkeen Länsiranta alkoi kehittyä vauhdilla, hän kertoo.

Taidetehtaan ympärille kohosi kampusalue ja moderni puukaupunki, ja tälläkin hetkellä alueella on käynnissä monia rakennushankkeita.

– Länsirannalle nousee uusia taloja keskelle kaupunkia hienojen ulkoilu- ja urheilumahdollisuuksien vierelle, samaan aikaan kun monissa muissa kaupungeissa rakentaminen on pysähtynyt lähes kokonaan. Länsirannasta on tullut myös osa keskustaa, Kontio kertoo.

Silti Porvoossa on onnistuttu säilyttämään elävä ja elinvoimainen keskusta. Elävät Kaupunkikeskustat (EKK) ry palkitsi helmikuun alussa Porvoon keskustauudistuksistaan, joissa historia, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat toisensa.

– Monessa muussa kaupungissa on sen sijaan onnistuttu tyhjentämään keskustaa aika tehokkaasti. Ne kumisevat nyt tyhjyyttään. Silti Porvoon ydinkeskustassakin on vielä kehitettävää, kuten esimerkiksi tori ja Lundinkadun pääty. Myös yksityisten vajaakäyttöiset tontit vaatisivat kehittämistä, Kontio listaa.

Alkuvuodesta Kontio tiimeineen sai Porvoon keskeisten kaupunkialueiden osayleiskaavaluonnoksen nähtäville, jotta asukkaat, viranomaiset ja muut osalliset voivat tutustua suunnitelmiin ja esittää niistä mielipiteitä.

Tällä hetkellä valmistumassa on Kilpilahden, Kulloon ja Mickelsbölen osayleiskaavaluonnos.
Kontio haluaa painottaa, että kaavaluonnokset ovat kaavaluonnoksia.

– Kaavaluonnos saattaa vaikuttaa lopulliselta, kun se on paperille piirretty, mutta luonnos on tässä kohtaa valmis mielipiteiden esittämistä varten. Haluamme kuulla maanomistajia, yrityksiä ja asukkaita, jotka ovat usein ympäristönsä parhaita asiantuntijoita.

Jos mielipiteitä ei kuulu, Kontio kokee epäonnistuneensa.

– On kaikkien etu, jos mahdolliset ongelmat tulevat esiin kaavaluonnosvaiheessa, hän korostaa.

Toki kaupunkisuunnittelu herättää usein ihmisissä tunteita, joista kaikki eivät ole positiivisia. Niiden kohtaaminen kuuluu Kontion mukaan kaavoittajan työhön.

– Onhan se kamalaa, jos esimerkiksi itärata asettuu oman talon päälle. Ymmärrettävästi tunteet kiehuvat. Nämä tunteet on vain kohdattava ja yritettävä aina etsiä parempia ratkaisuja. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, joissa paraskin ratkaisu on jonkun kannalta tosi huono, Kontio sanoo.

Kontio on nauttinut työskentelystä Porvoossa.

– Porvoo on valtavan hieno paikka. Täällä on upea vanha kaupunki, hienoja omakotitaloalueita, valtakunnallisesti arvokas Porvoonjokilaakso ja valtavan hienoja kyliä, hän luettelee.

– On merta ja poikkeuksellisen kauniita maisemia ja luontoarvoja. Täällä on myös aktiivisia asukkaita, kaupunkikulttuuria, maaseutua, teollisuutta ja palveluja, elinvoimaa.

Entä minkälaisen kädenjäljen Kontio on jättänyt Porvooseen?

– Toivottavasti en ole kauheasti jättänyt kädenjälkeäni, hän nauraa. – Minun ei kuulu jättää jälkeäni, vaan kädenjäljen tulee olla porvoolaisten. Porvoolaiset rakentavat itse ympäristönsä.

Vaikkei kädenjälkeä ehkä ole, onnistumisia on. Ne liittyvät prosesseihin.

– Sain olla mukana Skaftskärr-projektissa (2008–2012), jossa selvitettiin ensimmäistä kertaa koko Suomessa, mihin kokonaisella asuinalueella kuluu energiaa, mitkä ovat alueen päästöt ja voidaanko kaavoituksella vaikuttaa niihin, Kontio sanoo.

Johtopäätöksenä projektissa oli, että kaavoituksella voidaan merkittävästikin vaikuttaa hiilijäljen pienentämiseen ja että hiilitaselaskelmat tulisi liittää osaksi kaavoitusprosessia sekä kaavan vaikutusten arviointia.

– Nyt ilmastovaikutusten arviointi on arkipäivää kaikessa kaavoituksessa, Kontio toteaa.

Hän kertoo myös nauttineena saariston kaavoittamisesta.

– On ollut hienoa, kun maanomistaja on saanut kohtuullisesti rakennusoikeutta ja samalla on jäänyt vapaita rantoja ja jopa joitakin kokonaisia saaria rakentamattomaksi tulevillekin sukupolville kaavoitettavaksi ja käytettäväksi.

On vielä ainakin yksi asia, jonka Kontio haluaisi nähdä joskus toteutuvan. Pieni asia, joka on jäänyt vaivaamaan.

– Muinoin joskus 25 vuotta sitten teimme Emäsalon osayleiskaavaa ja osallistimme siihen kouluja. Emäsalon lapset saivat toivoa, mitä alueella pitäisi olla, ja uimaranta oli ehdottomasti toivotuin. Paikka uimarannalle osoitettiin osayleiskaavassa, mutta se ei ole toteutunut. Olisi ihanaa, jos sellainen toteutettaisiin.

Teksti ja kuva: Merja Forsman / Porvoon kaupunki