Opetus heijastaa aikaansa – mahdotonta sanoa olivatko asiat kouluissa paremmin ennen vai nyt

Selviää heti kättelyssä yksi asia, mikä on nykykoulussa paremmin kuin entisaikoja:
– Tällaista kisaa ei olisi järjestetty ennen, silloin 38 vuotta sitten. Oppilaat ja opettajat eivät olleet niin välittömiä, Peipon koululle haastatteluun saapunut Jaana Lehtiö kommentoi.

Jaana Lehtiö toimi 38 vuotta Linnajoen koulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajana ja viimeisinä vuosinaan apulaisrehtorinakin. Nybacka-Salmela puolestaan valmistui äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi viitisentoista vuotta sitten. Peipon koulun S2-ryhmän lisäksi hän opettaa kansalaisopistossa suomea.

– Oppilaista on tullut välittömämpiä, opettajia ei enää ujostella, mikä on pääasiassa hyvä asia, Nybacka-Salmela sanoo.

Oppilaat ovat siis nykyään välittömämpiä – mutta niin ovat opettajatkin. Kun Lehtiö aloitti opettajana vuonna 1987, hänelle kerrottiin, missä minkäkin aineen opettajan tulisi istua opettajanhuoneessa. Opettajien kesken vallitsi myös tietynlainen kirjoittamaton pukeutumiskoodi.

– Pukeutuminen oli virkamiesmäisempää. Nykyäänhän päällä voi olla melkein mitä vain, vaikka sortsit, Jaana Lehtiö toteaa.

Sanomista nuori opettajatar sai siitä, kun hän erään tunnin jälkeen kehui oppituntiaan mukavaksi.
– Eräs opettaja sanoi, ettei oppitunneilla kuulu olla hauskaa. Olin ihan, että mitä! Lehtiö muistelee.
Ensin Lehtiötä kutsuttiin lehtoriksi, sitten Lehtiöksi ja ihan viimeisinä vuosina myös Jaanaksi.
– Turha jäykistely on vuosien mittaan jäänyt, Lehtiö toteaa.

Jos opettajat saavat olla rennommin omia itsejään, niin saavat lapsetkin, Nybacka-Salmela ja Lehtiö kertovat.

– Oppimisessa otetaan nykyään paremmin huomioon se, että jokaisella on omat tarpeensa ja kehitystahtinsa. Jos kehittyminen on eritahtista kuin muilla, koulun henkilökunta pohtii, miten oppilasta voisi auttaa, Nybacka-Salmela kertoo.

Viimeisimmissä opetussuunnitelmapäivityksissä on keskitytty erityisesti koulukiinnittymiseen, kertovat Porvoon kaupungin perusopetus- ja lukiokoulutusjohtajat Jari Kettunen ja Rikard Lindström.

– Yhteisöllisyyttä vahvistetaan, koska se luo perustaa hyvinvoinnille ja oppimiselle. Samalla vastuu jokaisesta oppilaasta on kasvanut, Lindström sanoo.

Vastuulla Lindström viittaa siihen, että oppilaiden poissaoloja seurataan tarkemmin, tuki pyritään tarjoamaan ajoissa ja oppilas- sekä opiskeluhuollon palvelut kytketään vielä tiiviimmin kouluarkeen.

Kouluissa noudatettava opetussuunnitelma heijastaa yhteiskunnan nykyisiä ja tulevia tarpeita.

– On mahdotonta sanoa, oliko ennen vai nyt paremmin. Mielestäni yhteiskunnan muutokset näkyvät koulujen arjessa niin hyvässä kuin myös haasteina, Jari Kettunen sanoo.

Kettunen ja Lindström kertovat, että nykyisin kouluissa panostetaan perustaitoihin ja -tietoihin sekä turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Perinteisten oppimateriaalien rinnalle ovat tulleet digitaaliset välineet, jotka ovat muuttaneet niin opetusta kuin vuorovaikutusta.

Myös Nybacka-Salmela muistelee reilu 10 vuotta sitten koulumaailmassa puhaltanutta uudistusvimmaa.

– Moni vanhanaikaisena pidetty asia vedettiin vessanpytystä. Tuli avonaisia oppimistiloja ja teknologiaa. Kaikki haluttiin pelillistää.

Toki teknologia vie opetusta myös eteenpäin. Isot interaktiiviset ruudut ja digitaaliset oppimateriaalit toivat opetukseen uusia mahdollisuuksia.

– Uusien teknologioiden oppimiseen pitäisi vain antaa enemmän aikaa, Nybacka-Salmela toivoo.

Yksi koulumaailman keskeisimmistä muutoksista on lasten ja nuorten osallisuuden lisääntyminen. Oppilaat osallistuvat aiempaa enemmän omaan oppimiseensa ja sen suunnitteluun.

– Aiemmasta opettajajohtoisesta näkökulmasta on edetty kohti tapaa, jossa oppilas on aktiivinen toimija ja oppiminen nähdään kokonaisvaltaisena prosessina, Rikard Lindström sanoo.

Myös Jaana Lehtiön ja Niina Nybacka-Salmelan mukaan nuoria kuunnellaan nykyään enemmän kuin aiemmin, esimerkiksi kun koulurakennuksia ja niiden piha-alueita suunnitellaan.

Peipon koulun käytävilläkin on nähtävillä oppilaiden tekemiä suunnitelmia tulevalle uudelle koulurakennukselle ja sen pihalle.

– Kun Linnajoen koulua remontoitiin vuonna 2012, minulta kyseltiin, millaista luokkahuonetta toivoisin. Sitä ennen opettajia ja koululaisia ei juuri kuunneltu, vaikka olimme yrittäneetkin vaikuttaa suunnitelmiin, Lehtiö kertoo.

Linnajoen koulun oppilaat esimerkiksi toivoivat, että koulun pihalle saataisiin keinuja. Keinut tulivat ja ovat nyt ahkerassa käytössä.

Keskustelu palaa siihen, miten välittömämpiä oppilaat nykyään ovat, hyvässä, toki, mutta myös pahassa.

– Ei koulussa olisi 30 vuotta sitten näin juostu ja huudeltu. Oppilaat olivat paljon hiljaisempia, Lehtiö pohtii.

Hänen opettajauransa alkuaikoina luokissa saattoi olla 33 oppilasta. Nykyään sellainen ei hänen mukaansa kävisi.

– Välittömyys tarkoittaa valitettavasti myös sitä, ettei auktoriteetteja kunnioiteta kuten ennen. Nykyään koetellaan välillä rajustikin rajoja. Oppilaat tunnistavat kyllä oikeutensa, mutta myös velvollisuudet tulisi muistaa, Nybacka-Salmela sanoo.

Entisaikojen virkamiesmäisyys toi opettajalle tietynlaista suojaa ja etäisyyttä niin oppilaiden kuin huoltajien suuntaan. Opettajille annetaan nykyään helpommin negatiivistakin palautetta ja koululta odotetaan enemmän kasvattajana.

– Kasvatus on pääosin yhä huoltajien vastuulla. Kouluissa ollaan vain rajattu aika vuodesta, Jaana Lehtiö muistuttaa.

Myös Kettunen ja Lindström muistuttavat, että kasvatusvastuu ei kuulu yksin kouluille.

– Suurimpina haasteina on pohtia, kuinka voidaan sitouttaa myös huoltajat entistä paremmin mukaan yhteistyöhön lasten koulunkäyntiin liittyen, Kettunen sanoo.

Eihän kaikki olekaan mennyt huonompaan suuntaan. Vai onko? Pitäisikö kumminkin olla nykykoululaisista huolissaan?

– Ei tarvitse olla huolissaan, mutta pitää olla kiinnostunut. Nuoret kaipaavat sitä, että huoltaja osoittaa kiinnostusta joka päivä, Nybacka-Salmela sanoo.

Opettajat toivoisivat, että vanhemmat tukisivat lapsiaan koulunkäynnissä myös puhumalla koulusta ja oppimisesta positiiviseen sävyyn.

– Ei kannata kaataa omia käsityksiään lapsiin. Koulu ei ole nykyään samanlainen kuin aikuisten aikaan. Kouluruokakin on parempaa kuin koskaan, Jaana Lehtiö sanoo.

– Pyydä nähdä, millaisia koulukirjat nykyään ovat ja kysy, mitä nuori on koulussa oppinut, Nybacka-Salmela sanoo.

– Jos haluat, että lapsella on hyvä koulupolku, ole kannustava, näe hyviä asioita, kannattele.

Teksti ja kuvat: Merja Forsman