Vuoden lähijohtajat johtavat inhimillisyydellä ja kuuntelemalla

Tarina on oikeastaan aika kammottava, mutta aloitetaan sillä. Kun Porvoon työsuojelupäällikkö soitti Mekdes Miettiselle Vuoden uusi lähijohtaja -nimityksestä, Miettinen ei ymmärtänyt, mistä oli kyse.

– Ajattelin, että mieheni on kuollut liikenneonnettomuudessa eikä esihenkilöni kykene näin hirveää asiaa kertomaan, hän sanoo.

Sydän hakkasi, päässä pyöri.

– Puhelimessa sanottiin, että kaikki on hyvin, meillä on ihan positiivista kerrottavaa, Miettinen naurahtaa.

Kun tieto nimityksestä iski tajuntaan, Miettinen liikuttui. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että häntä voitaisiin äänestää tällaiseen. Varsinkin kun takana oli raskas vuosi muutoksen keskellä: Miettinen on johtanut vuoden alussa perustetulla Porvoon työllisyysalueella kahdeksanhenkistä tiimiä.

Äänestyksessä Miettistä kuvailtiin lähijohtajaksi, joka on lyhyessä ajassa osoittanut olevansa luotettava, oikeudenmukainen ja ihmisläheinen. Hän on rakentanut tiimiinsä vahvan yhteishengen ja turvallisen työympäristön, jossa jokainen tulee kuulluksi.

– Näitä perusteluita oli kiva kuulla. Sitä ei tule ajatelleeksi, mikä toisista on tärkeää toiminnassani ja miten tiimini näkee minut. Tämä tsemppaa eteenpäin, Miettinen sanoo. – Olen tästä nimityksestä hyvin kiitollinen, hän sanoo.

Eestinmäen päiväkodin johtaja Sanna Kanervalle Vuoden lähijohtaja 2025 -nimityksestä kuuleminen ei ollut ihan niin dramaattinen hetki kuin Miettiselle.

– Sehän oli iloinen yllätys, kyllä, mutta koska puhelu tuli hektiseen hetkeen, en ihan tajunnut viestiä aluksi. Mietin, olenko piilokamerassa, no en ollut. Ilon hetken jälkeen ajattelin, että apua: Olenko minä tällainen? Pystynkö olemaan tällainen? Olenko nyt urani huipulla? Kanerva nauraa.

Kanervan päiväkodissa on kuusi päiväkotiryhmää ja työntekijöitä reilu 20. Ehdotuksessa työntekijät kuvailivat Kanervaa kuuntelevaksi, arvostavaksi, läsnä olevaksi ja empaattiseksi johtajaksi, joka tukee työntekijöitään arjen haasteissa.

Kanerva kuvaa itseään myös jämäkäksi johtajaksi, joka uskaltaa tarttua vaikeisiinkin tilanteisiin.

– Olemme ihmissuhdetyössä, ja tunteet ovat pienten ihmisten kanssa työskennellessä usein pinnalla. Konflikteja tulee suuntaan ja toiseen, joten tässä työssä tarvitaan pelottomuutta ja halua löytää keinoja tilanteiden ratkaisuun, hän kertoo.

– Olenhan minäkin oppinut jotain matkan varrella. Aiemmin olin asiakeskeisempi, mutta kun olen saanut palautetta, olen lähtenyt kehittämään johtajuuttani, hän kertoo. – Tämä on se piste, johon olen nyt 15 vuoden johtajuuskokemuksella päässyt.

Miettisen ja Kanervan mukaan lähijohtajuus on usein näkymätöntä työtä. Se on kaikkea sitä, millä tuetaan tiimiläisten työntekoa.

– Jos en hoida työtäni hyvin, opettajat ja lastenhoitajat eivät saa keskittyä olennaiseen eli opetukseen, kasvatukseen ja hoitamiseen: siihen että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla, Kanerva sanoo.

Lähijohtaja on myös jonkinlainen joka paikan höylä.

– Kuuntelen tiimiäni ja listaan, mikä toimii ja mikä ei, mitä tiimini jäsenet tarvitsevat ja selvitän, kenen kanssa näitä asioita voi ratkoa. Olen usein se mediaattori ja yleisdiplomaatti, joka keskustelee vaikeistakin asioista. Se on melkein tärkein työni: olla viestin välittäjä, Miettinen sanoo.

Toki lähijohtajan työ on myös rekrytointia, budjetin seuraamista, lakien ja kaupungin linjausten noudattamista ja työvuorojen suunnittelua.

– Tänään olen esimerkiksi ollut kahdeksasta saakka rakennustyömaalla miettimässä, mihin saippuatelineet tulevat, Kanerva naurahtaa.

Porvoossa lähijohtajien työhön liittyy paljon myös edustamista ja työryhmissä toimimista.

– Porvoon organisaatio ei ole kovin hierarkkinen. Me työntekijät ja lähijohtajat olemme mukana tekemässä päätöksiä ja keskusteluyhteys toimii matalalla kynnyksellä, Kanerva kertoo.

Porvoon henkilöstöjohtaja Anu Kalliosaaren mukaan lähijohtajilla on tärkeä rooli organisaatiokulttuurin muodostumisessa, työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja työntekijöiden motivoimisessa.

Porvoon kaupungilla työskentelee noin 2400 ihmistä, joista lähijohtajia on 120–150. Osa lähijohtajista johtaa pientä, alle 10-hengen tiimiä, osalla voi olla yli 50 alaistakin.

– Kun tänä vuonna valitsimme palkittavat lähijohtajat, saimme ennätysmäärän ehdotuksia. Porvoossa on monia hyvä lähijohtajia, mutta valitettavasti emme voineet palkita kaikkia, Kalliosaari kertoo.

Hänestä on tärkeä nostaa esiin lähijohtajien työtä ja osoittaa arvostusta. Porvoossa työntekijöitä, lähijohtajia ja tiimejä on palkittu jo ainakin 20 vuoden ajan.

– Lähijohtajien työ ei missään nimessä ole helppoa. Heillä on valtaa, ja valta tuo mukanaan vastuuta, Kalliosaari sanoo.

Lähijohtajalla on kaiken muun työn lisäksi vastuu muun muassa työntekijöiden hyvinvoinnista. Kalliosaari haluaa kuitenkin muistuttaa, että työyhteisön hyvinvointi ei voi olla vain yhden henkilön käsissä, sitä rakennetaan yhdessä.

– Lähijohtajilta usein vaaditaan paljon. Koska heillä on tärkeä ja vaativa työ, toivoisin, että heitä kohtaan oltaisiin myös armollisia. Lähijohtajat tarvitsevat työyhteisön tukea siinä missä työyhteisö lähijohtajien. Lähijohtajat ovat vain ihmisiä, niin kuin muutkin.

Hyvä johtaja ei toimi yksin. Herääkin kysymys: voiko Vuoden lähijohtajaksi nousta, jollei tiimi toimi hyvin? Onko jokaisen hyvän lähijohtajan takana siis hyvä tiimi?

– Onhan se niin, että jos tiimini ei toimisi, olisi erikoista, että olisin tullut nimetyksi Vuoden uudeksi lähijohtajaksi, Miettinenkin painottaa. – Tiimissäni on aikuisia ihmisiä, vastuullisia ja asiantuntevia. Vaikka olemme toisinaan eri mieltä, ymmärrämme kaikki, että töissä tehdään töitä ja niitä tehdään asiakkaiden parhaaksi.

Toki lähijohtajan taidoilla on merkitystä myös tiimin hyvinvointiin. Molempien tiimeissä on kiitelty lähijohtajaa empaattisuudesta, positiivisuudesta ja kuuntelemisesta, mutta mitä muuta Miettinen ja Kanerva tekevät tiiminsä hyvinvoinnin hyväksi?

– Kauanko meillä on aikaa? Kanerva naurahtaa. – Mutta tosissaan, yhdessä me hyvinvointia edistämme.

Kun Porvoon kaupunki viime keväänä järjesti hyvinvointikyselyn, Eestinmäen päiväkoti sai hyvät pisteet, mutta kehittämiskohtiakin löytyi. Yksi niistä oli työntekijöiden oman jaksamisen parantaminen.

Päiväkotiin perustettiin työryhmä sitä edistämään. Taustalla on päiväkodissa vierailleen työpsykologin laatima positiivisten tunteiden lista.

– Positiivisiin tunteisiin keskittyminen ruokkii hyvinvointia. Pohdimme työryhmällä, miten voisimme tuntea työssämme enemmän esimerkiksi iloa, tyyneyttä ja onnistumisia? Kanerva selittää.

Tästä poiki ideoita yhteisiin kahvitaukohetkiin. Nyt päiväkodissa on ratkottu ristikoita ja kryptoja, joogattu, koottu palapelejä ja avattu joulukalenterin luukkuja arvuutellen, kenen äiti luukusta kurkistaa.

– Nämä asiat vievät ajatukset irti hektisestä työstä. Kun pääsee hetkeksi maadoittumaan, on helpompi palautua, Kanerva sanoo.

Miettisen tiimissä on toistaiseksi keskitytty pääasiassa uuden organisaation perustan luomiseen ja henkilöstön perehdytyksiin.

– Välillä on tärkeää päästä pois toimistolta, joten saatamme pitää tiimipäiviä esimerkiksi jonkun tiimin jäsenen mökillä tai kaupungintalolla, Miettinen kertoo. – Kesäaikaan suosin kävelykokouskonseptia kahdenkeskisissä mitä kuuluu -tuokioissa.

Hän uskoo, että suoruus ja rehellisyys tukevat tiimin hyvinvointia muutoksen keskellä.

– Sanon suoraan, kun jokin ei toimi, eikä kaikkea silotella. Ehkä siksi tiimissä on voitu hyvin myös keskeneräisyyden keskellä.

Porvoossa lähijohtajuutta tuetaan monin tavoin.

Lähijohtajille järjestetään kuukausittaisia tapaamisia ja tarjotaan erilaisia koulutuksia, matalan kynnyksen tukea henkilöstöyksiköstä sekä mahdollisuutta hakea mentoria.

– Vertaistuki on erittäin tärkeää, palvelutuotannon kannalta lähes keskeisintä. Siksi törmäytämme lähijohtajia lähijohtajainfossa ja muissa tapaamisissa, Kalliosaari sanoo.

Mentoreita on hyödynnetty erityisesti varhaiskasvatuksen puolella. Myös Kanerva on sekä ollut mentoroitavana että mentoroinut.

– Mentorin kautta oppii etenkin sen, miten Porvoossa on tapana toimia. Tällainen toiminta auttaa yhtenäistämään eri päiväkotien toimintaa, Kanerva sanoo.

Hän on saanut johtamiseen tukea myös kaupungin ja Careerian yhteisestä puolitoistavuotisesta ESKO-koulutuksesta, ja sekä Miettinen että Kanerva kiittelevät, että Porvoossa on oma työkykykoordinaattori, Kerstin Johansson.

– Tällainen työkykykoordinaattori ei ole mikään itsestään selvyys, Miettinen sanoo.

Molemmat toivoisivat enemmän tukea vielä hallinnollisten tehtävien suorittamiseen.

– Kaupungeilla on omat terminsä ja ohjelmistonsa, ja niihin pääseminen vie aikaa. Etenkin alussa on vaikea tietää, mitä pitäisi tietää ja millaisia välineitä olla. Nyt niiden perään osaa jo kysellä, Kanerva sanoo.

Vaikka kaikenlaiset koulutukset ja välineet auttavat johtajuudessa tärkeintä lähijohtajuuden onnistumisessa on kuitenkin juuri se inhimillisyys – kyky kohdata ja kuunnella. Ne taidot, joita Vuoden lähijohtaja -äänestyksessäkin nostettiin esiin.

– Meidän alamme on muuttunut muutamassa vuodessa enemmän kuin vuosikymmeniin. Pitää pysyä ajan hermolla ja olla hyvä työntekijöille ja lapsille. Aluksi ajattelin, että johtamiseen tarvitaan temppuja, mutta kuunteleminen riittää pitkälle, Kanerva summaa.

Teksti ja kuvat: Merja Forsman