Sanataiteen poikkeuksellinen syksy

– Tämä on toiveiden täyttymys. On hienoa saada sanataidekerhot juuri kirjastoon, iloitsee lastenkirjaston palveluesimies Catharina Latvala.

Sydkustens Ordkonstskola on järjestänyt sanataiteen perusopetusta Porvoossa useamman vuoden, ja kirjasto tarjoaa toiminnalle tilat. Uutta on suomenkielinen sanataidekerho, jonka pilottikokeilu järjestetään tänä syksynä osana Kirjastotaiteilua-hanketta.

Sanataide on kattotermi, jonka alle mahtuu paljon. Sanataide on tarinoita, kertomista, sanoilla leikkimistä. Se on kirjallisuutta ja kirjoittamista, mutta yhtä lailla tarinoista liikkeelle lähtevää piirtämistä, tanssia tai draamaa.

– Sanataidekerhossa lähtökohtana on tarina, mutta keinot käsitellä niitä ovat monenlaiset. Tärkeintä on mielikuvituksen äärelle pysähtyminen tai sen esiin houkutteleminen, sanoo sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja ja draamataiteen opettaja Mari Anttonen.

– Lapset ovat lähellä leikin maailmaa. Vaalimme tätä yhteyttä. Pienten lasten kanssa emme kirjoita lainkaan, vaan käsittelemme tarinoita muilla keinoin.

Sanataideohjaaja, kirjailija ja kuvittaja Filippa Hella uskoo sanataiteen harrastamisen sopivan kaikenlaisille lapsille. Tarinoista jo nauttiva lapsi voi syventää ja rikastuttaa kiinnostustaan. Toisaalta ujompi tai arempi lapsi voi löytää sanataiteen avulla juuri itselleen sopivan ilmaisukeinon.

– Pysähdymme lasten kertomusten, kuvitusten ja ajatusten äärelle. Se vahvistaa lapsen kokemusta oman ilmaisun tärkeydestä. Sanataide kannustaa myös herkkyyteen ja esimerkiksi tunteiden ilmaisuun, sanoo Hella.

Anttonen ja Hella korostavat, ettei sanataidekerho ole äidinkielen opetusta. Sanataidekerhossa ei heilutella punakynää tai arvostella. Tärkeintä on lapsen oman ilmaisun vahvistaminen eikä siinä voi tehdä virheitä. Harrastuksessa pidetään hauskaa eikä suoriteta.

Harrastuksen sivutuotteena lapsi altistuu väistämättä kirjallisuudelle ja kirjoille. Kirjastossa kokoontuvissa sanataidekerhoissa on helppo hakea hyllystä lapsia innostavia kirjoja tai lainata ne mukaan kotiin yhdessä vanhempien kanssa tutkittavaksi. Yleissivistys kasvaa kuin vahingossa.

– Tutustuimme ekaluokkalaisten kanssa kirjallisuuden genreihin. Tein hiirisorminukeilla esityksen Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta, ja siitä tuli hitti. Lapset muistelivat sitä kauan, nauraa Filippa Hella.

Kirjastolla ja sanataideohjaajilla on yhteinen päämäärä: kasvattaa lukevia ihmisiä. Lukemisen ja kirjallisuuden merkitystä lapsen kehitykselle ei voi kylliksi korostaa.

Kirjallisuus kasvattaa sanavarastoa, avartaa maailmankuvaa ja vahvistaa ilmaisukykyä. Se lisää myös empatiakykyä ja suvaitsevaisuutta sekä tarjoaa välineitä ajatteluun. Lukeminen lisää keskittymiskykyä, opettaa maailmasta ja rauhoittaa läsnäoloon. Kirjallisuudesta löytyy esikuvia tai tukea esimerkiksi hämmentävien tunteiden tai vaikean elämäntilanteen käsittelyyn.

– Hyvä kirja imaisee mukaansa kuin taika. Sanataidekerhossa tapahtuu parhaimmillaan sama: olemme hetken mielikuvituksen lumoavassa maailmassa, ja arkinen maailma katoaa, Anttonen tiivistää.

Porvoon kaupunki on sitoutunut lasten ja nuorten lukutaidon edistämiseen. Kaupungissa otettiin käyttöön lukutakuu: tänä vuonna 1.-2. -luokkalaisten lukutaidon edistämiseen ja lukuinnon vahvistamiseen kiinnitetään erityistä huomiota.

Sanataidekerho vahvistaa kokemusta kirjallisuuden hauskuudesta ja leikillisyydestä. Se ei ole velvollisuus, vaan lahja.

– Ke 20.9. alkaen 10 kertaa, klo 17-18.30. Suunnattu 1.-3. -luokkalaisille lapsille. Ilmoittautumiset: sanni.saarinen@porvoo.fi

– Ti klo 15-16.30, 3.-6. -luokkalaiset

– Ti klo 16.45-17.45, 1.-2. -luokkalaiset

– Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.ordkonst.fi

– Kerhot alkavat 12.9. mutta mukaan voi tulla myöhemminkin