Merkittävät kohteet Porvoon kansallisessa kaupunkipuistossa

August Eklöfin puisto on keskustan tuntumassa sijaitseva puistokokonaisuus, jossa voi katsella Porvoon kauniita näkymiä ja kukkaloistoa. Puisto tarjoaa mahdollisuuksia sekä rauhoittumiseen että toiminnallisuuteen.

Haikkoonselän laivaliikennettä varten perustettiin pienelle Björkholmin saarelle luotsiasema 1899. Nikkarityylinen rakennus on säilynyt hyvin, ja se on valtakunnallisestikin merkittävä rakennushistoriallinen kohde.

Tuomiokirkon kupeessa Vuorikadun kulmassa pienellä puistoaukealla sijaitsee Edefeltin patsas.

Ekuddenin luonnonsuojelualueella kasvaa laaja tammi- ja metsälehmusmetsä. Luontopolku kiemurtelee lehtojen, rantakallioiden, tervaleppäluhtien ja niittyjen läpi Sammalavikenin lintutornille ja takaisin. Polku lähtee Tarkkisten pallokentän pysäköintialueelta. Ekudden kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja se on osa Natura 2000 -aluetta.

Ekuddenin luontopolku
Ekuddenin lintutorni

Empirekaupungin asemakaava laajensi kaupunkialuetta merkittävästi 1800-luvulla. Uudet asuinkorttelit varattiin yksikerroksisille puurakennuksille ja puistokadut jäsensivät katuverkkoa. Aleksanterinkadun puukujanne istutettiin 1855.

J. L. Runebergin kotimuseona tunnettu rakennus on vuodelta 1845. Runeberg asui rakennuksessa perheineen vuodesta 1852 lähtien. C. J. E. Gustafssonin suunnittelema talo on säilytetty 1870-luvun asussa. Muita arvorakennuksia ovat mm. E. B. Lohrmannin sunnittelema lukio Borgå Gymnasium (1847-49) ja Porvoon kuurojenkouluna tunnettu rakennusryhmä vuodelta 1898.

Tutustu J.L. Runebergin kotiin

Empirekortteleiden historiaa

Fredrika Runeberginpuistoon on istutettu kasvilajeja, joiden tiedetään kuuluneen hänen lempikasveihinsa. Näitä ovat esimerkiksi ruusut ja jasmikkeet.

Gammelbackan kartanon nimi tunnettiin jo 1500-luvulla. Von Born -suku omisti kartanon 1800-luvulla. Tuolloin kartanolla oli merkittävä puutarha ja puisto sekä laaja puistometsä, joka ulottui Tornikalliolle ja merenrantaan asti. Kartano tuhoutui tulipalossa vuonna 1974.

Kartanopuiston aluetta on kunnostettu, jotta komeat tammet, lehmukset ja lehtikuuset on saatu paremmin esille. Alueelle on tehty puulaji- ja luontopolut. Gammelbackan rannassa on pienvenesatama. Tornikalliolta avautuu komea näköala, ja sen etelärinteellä on kaksi pronssikautista kiviröykkiötä. Hamarin urheilukentän vieressä on lisäksi muutamia ajoittamattomia muinaismuistoja, kiviröykkiöitä ja kiveyksiä.

Haikkoo mainitaan kirjoituksissa jo 1382. Alue kuului 1400-luvulla viipurilaiselle dominikaaniluostarille. 1800-luvulla Haikon kartanossa elettiin vilkasta huvilaelämää. Armas Lindgrenin suunnittelema kartanon päärakennus on vuodelta 1913. Kartanon puisto edustaa 1800-luvun romanttista maisemapuistoa. Kartanossa toimii Hotelli Haikon kartano.

Krimin sodan aikana 1854 rakennettiin Hangon ja Pietarin Kronstadtin välille optinen lennätinlinja. Yksi linjan asemapaikoista sijaitsi Haikkoon Lennätinvuorella. Lennätinlinja oli käytössä vain kaksi kesää, sillä sähköinen lennätin syrjäytti sen. Lennätinvuori on suosittu näköalapaikka, jonka avokallioihin vierailijat ovat hakanneet nimiä ja muutamia purjeveneiden kuvia. Lennätinvuoren luonnonsuojelualue perustettiin 1961, ja kallion laelle rakennettiin pieni näköalatorni 1990-luvulla. Korkealle näköalapaikalle johtaa vaativa polku portaikkoineen etelästä Mohikaanipolulta tai Haikon kartanon parkkipaikalta.

Haikkoonselän laivaväylä muodostaa kulkuyhteyden meriteitse Hamariin ja edelleen Porvoon satamaan. Kråkön edustalla sijaitsevat Yttre ja Lilla Barlastholmen ovat pieniä saaria, joihin Porvoossa vierailleet purjelaivat jättivät aikoinaan painolastinsa. Saariin kulkeutui maa-aineksen mukana mm. vierasperäistä kasvilajistoa.

Hamari on vanha satamapaikka, jonka edustalla suuret rahtialukset purkivat ja lastasivat. Telakkatoiminta alkoi 1850-luvulla. Samalla alueelle alkoi rakentua telakka- ja sahatyöläisten asuinalue.

Hamarin edustalle Kaunissaareen tuli lastauspaikka vuonna 1863 ja höyrysaha 1870. Saha levittäytyi varastoineen kolmelle viereiselle saarelle, joita laajennettiin tukemalla rannat puupaaluin. Saarilla oli Porvoon Höyrysahan toimisto-, saha- ja asuinrakennuksia, konttorin puisto sekä laajat puutavaravarastot taapeleineen. Saha lopetti toimintansa 1955, jolloin rakennukset purettiin ja maasto tasattiin. Saarten itälaidalla on puutavaran uittoon liittyneitä kanavia rehevine rantapensaikkoineen.

Hamarin kylä on vanha satamapaikka, jonka edustalla purettiin purjeveneiden lasteja. Puistoraitilla kasvaa rusokirsikoita ja kukkivaa niittykasvillisuutta.

Kauppias ja tehtailija, raatimies Johan Holm rakennutti kivitalonsa 1762–1763 vuonna 1760 riehuneen tulipalon jälkeen. Nykyisin talon pihapiiriä kaunistavat monet vanhanajan perennat kuten pionit, palava rakkaus ja aitoukonhattu.

Itäinen jokiranta on rantabulevardin kehystämä kesäinen oleskelualue ravintoloineen. Joen ylittävää kävelysiltaa pitkin voi siirtyä läntiselle rannalle. Aleksanterinkadun sillan eteläpuolella on vierasvenesatama.

Jaakkolanpuisto sijaitsee Vanhan kaupungin historiallisessa miljöössä Itäisen pitkäkadun ja Oikokujan kulmassa. Puistossa on vanhoja puistopuita ja perennaryhmiä.

Joonaanmäen kukkulalla on erilaisia metsätyyppejä, pieniä kosteikkoja, lehtolaikkuja, kallioita ja niittyjä. Joonaanmäen valaistu ulkoilureitti ja talvisin latuyhteys jatkuvat Humlan ja Holkenin suuntaan.

Kokonniemen urheiluhallit, ulkoilumetsät ja laskettelukeskus ovat suosittuja liikunta- ja ulkoilupaikkoja.

Kokonniemen paviljonki kunnostettiin alkuperäiseen asuunsa kesällä 2017. Kokonmäen huipulta avautuu näköala kaupunkiin.

Pikkulinnamäki on rautakautinen kalmistoalue ajalta 100 eKr.–300 jKr. Silloin se oli matala saari kapeassa merenlahdessa. Iso Linnamäki tunnetaan Suomen suurimpana muinaislinnoituksena. Se on ollut käytössä 700–1300-Iuvulla. Linnamäet ovat rauhoitettuja muinaismuistolain nojalla.

Maarinlahti lienee ollut muinaissatama. Pappilan niityillä kasvaa edelleen runsaasti pitkästä asutushistoriasta kertovia kulttuurikasveja, jotka houkuttelevat niityille ja kedoille erilaisia hyönteisiä.

Puisto on saanut nimensä 1800-luvulla eläneen säveltäjän, soittajan ja laulunopettajan Gabriel Linsénin mukaan. Vuorikadun puoleisessa päädyssä on Linsénin rintakuva, jonka Pro Borgoa -seura lahjoitti vuonna 1959.

Puisto sijaitsee Lukiokadun ja Laivurinkadun välisellä alueella. Alueelta löytyy laajat ruusuistutukset ja puisto tunnetaankin myös nimellä Ruusupuisto.

Näsin kartano mainitaan jo 1500-luvulla kuninkaankartanona ja aateliston säterikartanona. Päärakennus on todennäköisesti 1830-luvulta.

Näsinmäellä kartanon vieressä sijaitsee suuri haljennut siirtolohkare Näsin kivi. Kivi tunnettiin Porvoon turistinähtävyytenä jo 1800-luvun lopulla, jolloin kivellä oli puinen näköalaterassi. Nykyinen betoninen terassi ja kivelle nousevat portaat ovat todennäköisesti peräisin 1930-luvulta.

Näsin kiveen liittyy porvoolaisperinteitä. Se on ollut sekä matkailijoiden että taiteiljoiden näköalapaikka ja siitä kerrotaan tarinoita. Jossain päin puhutaan haikaroista, mutta kun porvoolaislapsi on kysynyt, mistä tuo pieni vauva on meidän perheeseemme tullut, saattoi hänen äitinsä vastata: ”Äiti on hakenut sen Näsin kiven alta.”

Näsin hautausmaa on perustettu 1789. Siellä lepää monia kulttuurihistorian merkkihenkilöitä, kuten J. L. Runeberg, Ville Vallgren ja Eugen Schaumann. Ensimmäiset aateliskappelit rakennettiin 1793 ja viimeinen 1834. Puutarha-arkkitehti M.G. Stenius suunnitteli 1880-luvulla hautausmaan laajennuksen. Alkuperäisen alueen epäsäännölliset hautakorttelit on säilytetty. Rakennukset ovat  kirkkolain nojalla suojeltuja.

Hautausmaan lähellä sijaitseva Näsinmäen puistometsä oli porvoolaisten virkistyskohde jo 1700-luvulla. Alueen eteläpäässä on Näsin kivi, jonka päällä olevalta näköalatasanteelta voi nauttia näkymästä Porvoon keskustaan.

Örnshamnin pieni puisto sijaitsee Hamarissa meren rannalla Örnshamnintien päässä.

Perhospuisto sijaitsee Jokikadun eteläpäässä. Puistossa kasvaa runsaasti erilaisia sipulikukkia ja perennoja.

Porvoon kaupungin satama ja laituri rakennettiin Jokikadulle 1848, jolloin paikalla sijainneet ranta-aitat purettiin. Runeberginpuisto perustettiin 1867 sataman ja torin välille. Näin syntyi puistoakseli, johon kuuluivat myös tori, Seurahuoneen puisto ja Kaupunginpuisto. Ruotsalainen puutarha-arkkitehti Knut Forsberg laati suunnitelman englantilaisen tyylin mukaan. Runebergin patsas sijoitettiin puistoon 1885.

Koulukujan varrella sijaitseva Puistokallio on viehättävä, suojaisa ja hieman salaperäinen puistoalue Vanhan kaupungin kapeiden mukulakivikujien ja vanhojen puutalojen keskellä.

Kansallisen kaupunkipuiston maisemissa kulkeva rantaraitti (n. 5km) tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden nauttia Porvoon monimuotoisista puisto- ja viheralueista läntiseltä jokirannalta Hamarin satamaan ja Örnshamnin puistoalueelle asti.

Junaliikenne Porvooseen alkoi 1874. Uusrenessanssityylinen asemarakennus valmistui 1897. Asema-alueella on säilynyt kappale vanhaa Porvoo–Hämeenlinna tietä.

Keskustassa Piispankadun ja Jokikadun välissä sijaitseva Runeberginpuisto on yksi Porvoon vanhimmista puistoalueista. Puutarha-arkkitehti Knut Forsberg suunnitteli sen moderniksi englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi, joka perustettiin yleiseksi kävely- ja kokoontumispaikaksi vuonna 1867.

Porvoonjoen suistossa sijaitseva ruovikkoalue Ruskis rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi jo vuonna 1945. Alue on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi kosteikoksi ja lintuvedeksi. Ruskiksen alueella on kaksi lintutornia. Kesäisin osalla aluetta laiduntavat naudat huolehtivat luontoarvojen säilymisestä ja monipuolistumisesta syömällä ruovikkoa.

Polku sijaitsee pari kilometriä keskustasta etelään. Se alkaa Sikosaarentien varresta heti ensimmäisten talojen kohdalta ja kulkee pääosin vanhassa kuusivaltaisessa kangasmetsässä poiketen välillä valoisaan kalliomännikköön sekä merenrannan ruovikoihin ja rantalehtoon. Ruovikon reunassa olevalta tarkkailulavalta voi seurata lintulahden elämää.

• Polku on pääosin helppokulkuinen. Vetisimpiin paikkoihin on rakennettu lankuista pitkospuut, mutta kumisaappaat voivat olla tarpeen märällä kelillä.
• Polun pituus on noin puolitoista kilometriä. Rauhallisesti kävellen kierros kestää vajaat kaksi tuntia.
• Polku on merkitty maastoon oransseilla väritäplillä.
• Polun varressa on alueen luonnosta kertovia suomen- ja ruotsinkielisiä opastauluja.

Lintutorni sijaitsee kaupungin omistamalla luonnonsuojelualueella Sikosaaren itärannalla. Se on vanhin ja korkein Porvoon lintutorneista. Korkeuden vuoksi tornissa saa olla yhtä aikaa enintään 15 henkilöä. Tornille johtaa lyhyt lankkupolku, ja sieltä avautuu avarat näkymät sekä Ruskiksen että Stensbölenlahden suuntaan.

Torni sijaitsee vain 2,5 kilometrin päässä Porvoon keskustasta. Sinne pääsee helposti kävellen tai pyöräillen. Sikosaarentien varressa on pysäköintitilaa muutamalle autolle. Saareen ei ole julkisen liikenteen kulkuyhteyksiä.

Kaupunki sai Sikosaaresta 1546 ja 1602 kuninkaalta maita kaski-, metsä- ja laidunmaiksi. Saarella oli 1700-luvussa kolme tiilenpolttouunia, sillä saarella oli runsaasti sekä savea että polttopuuta. Sikosaareen sijoitettiin luotsiasema 1802 ja telakka 1850-luvulla. Saarelle rakennettiin 1870-luvulla muutamia huviloita, ja saaresta tuli myös suosittu retkeilykohde. 1900-luvu alussa saaressa oli kivilouhos, josta hakattiin rapakiveä kadunrakennusta varten.

Sotien jälkeen saarelle muodostettiin kymmenkunta yksityistä asuintonttia sekä kaksi maatilaa. Pengersilta kaupungista rakennettiin 1953. Saaren eteläosan ja itäosan metsät on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi. Itäosan metsäalueella on luontopolku. Saarella on toistakymmentä vanhaa huvila- ja asuintonttia. Ne ovat yksityisalueita.

Kaupungin omistama, Sikosaaren eteläkärjessä sijaitseva alue on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 14.12.1990. Alueella on vanhaa kuusimetsää ja tervaleppälehtoja. Suojelualueen pinta-ala on 15 hehtaaria, ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Vanhan sillan vieressä sijaitseva Siltapuisto on hyvä paikka nauttia vanhan kaupungin maisemista.  Puiston vieressä on vuonna 1983 pystytetty raskaan patteriston muistomerkki, jonka vuoksi puistoa kutsutaan myös Tykkipuistoksi.

Kansainvälisesti arvokkaalla kosteikko- ja linnustonsuojelualueella pesii mm. kalasääskiä, ruskosuohaukkoja, harmaahaikaroita ja kaulushaikaroita. Rantaluonnon lisäksi alueella on perinnemaisemia, vanhoja metsiä sekä Stormossenin keidassuo. Suojelualueilla esiintyy useita uhanalaisia tai muuten harvinaiseksi luokiteltuja lajeja, erityisesti perhosia ja sieniä. Stensbölen suojelualueet muodostavat Porvoonjoen suiston kanssa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan arvokkaimpiin kuuluvan luontokokonaisuuden. Stensbölen kartanon kulttuurimaisema on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Stensbölen kartanon omistaa Svenska litteratursällskapet i Finland. Kartanoalue on yksityisaluetta, eikä siellä voi liikkua jokamiehen oikeudella.

Suistopuisto sijaitsee Itäisen jokirannan eteläpäässä. Siellä on minigolfrata, matonpesupaikka ja koirapuisto, jossa on eri aitaukset pienille ja isoille koirille. Puiston läheisyydestä on pysäköintialueita. Nurmialueet soveltuvat erinomaisesti tapahtumien järjestämiseen.

Porvoo sai kaupunkioikeudet 1380-luvulla. Tuomiokirkko, kellotapuli, katujen ja tonttien sijoittelu ja muutamat kellarit ovat peräisin keskiajalta. 1700-luvulla Porvoo oli Suomen suurimpia kaupunkeja. Kulttuurielämää rikastuttivat vilkas kaupankäynti, piispanistuin ja lukio. Vuonna 1760 tulipalo tuhosi 2/3 kaupungin rakennuksista. Jälleenrakennustyö tuotti edustavia kivitaloja, jotka ovat yhä osa Vanhan Porvoon kaupunkikuvaa.

Huvilakulttuuri levisi 1800-luvun lopussa Porvoon saaristoon ja kaupungin läheisille rannoille. Korkealla rantakalliolla Pellinkiin johtaneen maantien varrella sijaitseva Villa Wilhelmsberg lienee rakennettu 1870-luvulla. Huvilassa asuivat 1800-1900-luvun vaihteessa taiteilijat Louis Sparre ja Eva Mannerheim-Sparre.

Huvila ja pihapiiri ovat yksityisaluetta.