Maa- ja kallioperä

Porvoon kaupungin alueella yleisimpiä maalajeja ovat moreeni, savi ja hiesu. Savikoita esiintyy alavilla mailla, erityisesti jokilaaksoissa. Soraa ja hiekkaa esiintyy varsinkin kahdessa luoteesta kaakkoon suuntautuvassa harjujaksossa, jotka seurailevat Porvoonjokea ja Ilolanjokea ja jatkuvat saaristoon saakka. Harjujaksot osoittavat, missä jäätikön sulamisvirtojen uomat ovat kulkeneet.

Kallioperän pääkivilajeja ovat erilaiset graniittiset ja granodioriitiset syväkivet. Alueen eteläosassa Pellingin saaristoalueella esiintyy vulkaanista syntyperää olevia kivilajeja. Alueen itäosaan ulottuu Kaakkois-Suomen rapakivialue eli Viipurin rapakivimassiivi. Alueen länsiosassa esiintyy Onaksen graniittia, jolle on tyypillistä ruskehtavanpunainen väri. Virvikissä esiintyy harvinaista pallograniittia. Pintasyntyisiä kivilajeja kuten kiillegneissejä esiintyy erityisesti alueen luoteisosassa.

Maa- ja kalliokiviainesten ottaminen

Maa-aineslain keskeinen tarkoitus on ohjata maa-ainesten ottamista niin, että luonnon ja maiseman sekä muiden ympäristöarvojen suojelu voidaan turvata kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Maa-ainesten ottamisen sääntelyllä on kiinteä yhteys maankäytön suunnitteluun, maa- ja vesirakentamiseen, pohjavesien suojeluun sekä ympäristön- ja luonnonsuojeluun. Ympäristönsuojeluasetuksen (713/2014) 2 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee hakemukset, jotka koskevat malmien tai mineraalien kaivamista tai maaperän ainesten ottoa silloin, kun kyseessä on

  • kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää.
  • kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää.

Pilaantunut maaperä

Maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus valtion valvontaviranomaiselle (ELY), jos puhdistaminen ei ympäristönsuojelulain (527/2014) 4 luvun nojalla edellytä ympäristölupaa.

Ylijäämämaat

Rakennustyömailta syntyneet pilaantumattomat ylijäämämaat ovat jätelain mukaan jätettä, jota saavat ottaa vastaan vain laitokset, joilla on vastaanottamiseen ympäristölupa. Vastuu jätteen loppusijoituksesta on sekä jätteen luovuttajalla (maanomistaja) että jätteen vastaanottajalla. Ylijäämämaiden siirtämisestä tulee laatia siirtoasiakirja, joka tulee säilyttää viranomaistarkastusta varten vähintään kolme vuotta. Pilaantumattomia ylijäämämaita voidaan hyödyntää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella luvalla.

Ympäristörikokset

Vakavissa ympäristörikoksissa on useimmiten kyse jätteiden käsittelyn laiminlyönneistä. Ympäristörikosten taustalla on taloudellisen hyödyn tavoittelu, voittojen maksimointi ja kustannusten minimointi, jolloin rikollinen toiminta vaikeuttaa merkittävästi alalla laillisesti liiketoimintaa harjoittavien yritysten kannattavuutta ja toimintamahdollisuuksia. Ympäristörikoksella tarkoitetaan luvattoman toiminnan lisäksi luonnon tai elinympäristön vahingoittamista, pilaamista tai ympäristösäännösten vastaista toimintaa. Pilaamisrikoksista tavallisimpia ovat muun muassa laittomat kaatopaikat, vesien tai ilman pilaaminen.

Ympäristölainsäädännön valvonta kuuluu ympäristönsuojeluviranomaiselle. Valvontaviranomaisella on mahdollisuus ja velvollisuus ohjata ympäristölainsäädännön rikkomustapaus rikosoikeudelliseen menettelyyn. Mikäli valvontaviranomainen havaitsee valvomansa toiminnanharjoittajan rikkoneen ympäristösäännöksiä merkittävästi ja suunnitelmallisesti, sen on tehtävä asiasta ilmoitus poliisille (YSL 188 §). Myös yksittäiset kansalaiset voivat tehdä poliisille ilmoituksen. Tehdystä ilmoituksesta on syytä ilmoittaa myös ELY-keskukseen, jolla on asiassa asianomistajan asema, jos yleistä etua on loukattu.