Valtiopäivärakennukset 200 vuotta sitten - ja nykyään

Nykyään saattaa ihmetyttää, miksi valtiopäivät järjestettiin Porvoossa eikä Turussa, joka oli 1800-luvun alussa Suomen merkittävin ja suurin kaupunki. Tärkeimpänä syynä lienee ollut se, että Suomen sota oli edelleen käynnissä, ja Turku, samoin kuin sisämaan merkittävä kaupunki Hämeenlinna, sijaitsivat kaukana Venäjän rajalta. Niiden ilmapiiriä ei muutenkaan pidetty sopivana venäläisille valtiopäiville. Loviisan ja Helsingin sijainti olisi ollut hyvä, mutta kummassakaan ei ollut sopivia tiloja. Helsinki oli tuhoutunut pahoin tulipalossa vuotta aikaisemmin.

Porvoon valtteja oli hyvä sijainti lähellä Venäjän rajaa. Lisäksi se pystyi tarjoamaan edustavat kokoontumistilat. Porvoon julkiset rakennukset, kuten tuomiokirkko, lukio ja raatihuone soveltuivat kokous- ja juhlatiloiksi. Lisäksi kaupungin keskustassa oli kivestä rakennettuja komeita yksityistaloja, kuten Solitanderin ja Holmin talot. Kaikki valtiopäiviin keskeisesti liittyneet rakennukset ovat edelleen osa Porvoon kaupunkikuvaa.

Kaupunki kuntoon

Porvoon maistraatti antoi määräyksen kohentaa kaupungin ulkoasua valtiopäiviä varten. Katujen aurauksesta pyrittiin huolehtimaan, ja Porvoon ensimmäiset katulyhdyt syttyivät palamaan.

Puinen jalkakäytävä suojasi keisarin kenkiä

Keisaria varten rakennettiin puinen jalkakäytävä, joka johti Jokikadun ns. Linnasta tuomiokirkon kautta lukioon (nyk. tuomiokapituli). Käytävä suojasi keisarin jalkineita maaliskuun loskalta ja katujen lialta. Käytävällä kulkeminen oli muilta ankarasti kielletty. Siitä oli määrätty liki seitsemän riikintaalarin uhkasakko. Summalla olisi siihen aikaan saanut ostettua kaksi maatiaislehmää.

Valtiopäiväedustajat olivat kotimajoituksessa

Valtiopäiville osallistui 134 edustajaa, joista tosin kaikki eivät olleet läsnä koko valtiopäivien ajan. Edustajat majoitettiin porvoolaisiin yksityiskoteihin. Majoitusvelvollisuus rasitti melkoisesti porvoolaistalouksia. Maistraatti laati tarkan kartoituksen majoitustiloista. Sen mukaan vieraita voitiin majoittaa 87 taloon, joista voitiin luovuttaa 43 salia ja 158 kamaria. Kaupunkilaisten omaan käyttöön jäi 30 salia ja 164 kamaria. Talonomistajien oli huolehdittava, että heidän kiinteistönsä olivat kunnossa. Kakluunien oli toimittava ja ikkunoiden oli oltava ehjiä. Huoneet oli siivottava ja sisustettava mahdollista valtiopäiväkäyttöä varten.

Majoituksesta ja niihin liittyvistä palveluista, kuten siivouksesta, vedenkannosta ja valaistuksesta määrättiin maksut. Niiden suuruus riippui muun muassa huoneistojen sijainnista. Pääkatujen varrella olevista majoitustiloista joutui maksamaan eniten.


Porvoon tuomiokirkko

Valtiopäivien avajaisjuhlallisuudet aloitettiin tuomiokirkossa jumalanpalveluksella 28. maaliskuuta.

Maaliskuun 29. päivänä kenraalikuvernööri Sprengtporten luki tuomiokirkossa keisarin hallitsijanvakuutuksen ruotsinkielisen käännöksen ja säädyt esittivät uskollisuudenvakuutuksensa keisarille. Hallitsijanvakuutuksessa Aleksanteri I ilmoitti vahvistavansa maan uskonnon ja perustuslait sekä säätyjen ja kaikkien maan asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet.

Valtiopäivien päätösjumalanpalvelus pidettiin tuomiokirkossa 19. heinäkuuta 1809.

Emanuel Thelningin maalaus kuvaa Porvoon tuomiokirkossa sitä hetkeä, jolloin Aleksanteri I oli juuri antanut hallitsijanvakuutuksensa. Maalauksesta voi tunnistaa useita valtiopäiväedustajia ja muita merkkihenkilöitä.

Tuomiokirkossa on nähtävillä Aleksanteri I:n pronssinen muotokuvapatsas vuodelta 1909. Walter Runebergin tekemä veistos sijoitettiin kirkkoon valtiopäivien 100-vuotisjuhlan muistoksi.


Porvoon kymnaasi

(nykyinen tuomiokapituli, rak. 1759–1765)

Valtiopäivien valtiosalina käytettiin Porvoon kymnaasin eli lukion (Borgå Gymnasium, nyk. tuomiokapituli) toisen kerroksen lukusalia. Tuomiokirkossa 28. maaliskuuta pidetyn avajaisjuhlallisuuden jälkeen siirryttiin valtiosaliin, jossa keisari julisti valtiopäivät avatuiksi. Keisari piti ranskankielisen valtaistuinpuheen, jonka kenraalikuvernööri Sprengtporten käänsi ruotsiksi. Puheessa keisari totesi muun muassa: ”Tämä kokous on oleva alkuna valtiolliselle olemassaolollenne”.

Valtiopäivätyöskentelyn aikana kymnaasissa kokoontuivat pappissäädyn edustajat. Heidän puhemiehenään toimi Turun piispa Jakob Tengström.

Valtiopäivätanssiaiset

Valtiosalissa järjestettiin jälkipolvien mielikuvitusta kiehtoneet valtiopäivätanssiaiset 28. maaliskuuta, joissa maaherran tytär ”Ulla” Ulrika Otteliana Möllersvärd herätti keisarin huomion. Kerrotaan, että keisari poimi Ullan pudottaman viuhkan lattialta ja piti sitä hallussaan tanssiaisten loppuun asti. Viuhka on nykyään esillä Porvoon museossa.

Weisu keisarille havumajassa

Valtiosalissa tanssittiin jälleen 18. heinäkuuta valtiopäivien päättäjäisten yhteydessä. Lukion eteen oli rakennettu havunoksista maja. Naiset asettuivat piiriin kynttilöillä valaistuun majaan. Majan takaosassa oli Aleksanterin rintakuva ja sen luona muutamat aatelisnaiset tervehtivät hallitsijaa laulamalla suomenkielisen ”Weisun keisarille”. Arvellaan, että sen sanat olivat aikakauden merkittävimmän suomalaisen runoilijan F. M. Franzénin kynästä.

Suomi kansakuntien joukkoon

Valtiopäivien päätöstilaisuus pidettiin valtiosalissa 19. päivä heinäkuuta. Tuolloin oikeuskansleri Tandefelt luki säätyjen vastaukset valtiopäiville annettuihin esityksiin. Aleksanteri I piti tilaisuudessa puheen, jossa totesi Suomen tulleen korotetuksi kansakuntien joukkoon.


Vanha raatihuone (rak. 1762–64)

Porvoon Vanha raatihuone on toinen Suomessa alkuperäisessä asussa säilyneistä 1700-luvulla rakennetuista raatihuoneista. Toinen sijaitsee Raumalla.

Aatelis- ja porvarissääty kokoontuivat raatihuoneessa. Säädyn puhemiehenä toimi maamarsalkka, kreivi Robert Wilhelm De Geer. Toisen kerroksen iso sali toimi aateliston 75 edustajan kokoustilana.

Porvaristo kokoontui raatihuoneen toisen kerroksen pienessä salissa. Sillä oli 20 jäsentä ja sen puhemiehenä toimi kauppias Kristian Trapp Turusta.

Nykyään raatihuoneessa sijaitsee Porvoon museon historiallinen museo. Rakennuksen peruskorjaus valmistui valtiopäivien 200-vuotisjuhlavuodeksi 2009.


Orraeuksen talo

Talonpoikaissääty kokoontui laamanni A. F. Orraeuksen talossa Kirkkotorin laidalla. Säädyn puhemiehenä toimi herastuomari Petter (Pehr) Klockars Uudestakaarlepyystä. Talonpoikaissäädyllä oli 31 valtiopäiväedustajaa.

Nykyään Orraeuksen talo tunnetaan sen talousrakennuksessa toimivasta Ravintola Wanhasta Laamannista.


Keisarin residenssi ns. Linna

Keisari Aleksanteri I oli majoittunut seurueineen varapormestari J. E. Solitanderin taloon (Jokikatu 12). Rakennusta kutsutaan tästä syystä edelleen Linnaksi.

Valtiopäivien avajaisten yhteydessä keisari tarjosi valtiopäiväedustajille päivällisen Linnassa.


Holmin talo

Kauppias Johan Holm vanhemman vuosina 1762–1763 rakennuttama talo Raatihuoneentorin laidalla sai toimia maamarsalkka kreivi Robert Wilhelm De Geerin valtiopäiväasuntona.

Nykyään rakennuksessa sijaitsee museo, Holmin kauppiastalo, joka esittelee varakkaan kauppiasperheen elämää 1700-luvulla.

Tiedot koottu seuraavista lähteistä:

• Vuosien 1772-1816 kronologia merkkivuoden 1809 valmisteluun (Raimo Savolainen 1.10.2007).
• Porvoon kaupungin historia II 1602-1809, Ilkka Mäntylä, Porvoo 1994.
• Porvoon valtiopäivät 1809, teksti Merja Herranen, Porvoon museo 1986 / 2002.
• http//www.eduskunta.fi/kirjasto/Arkisto/p_vp.htm
• Päiviö Tommila, Suomen autonomian synty 1808-1819, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1984.